Köyhät ansassa 7
Pääoman edellytyksenä on palkkatyö, joka perustuu työläisten keskinäiseen kilpailuun. Siksi kapitalismi toimiikin vain teollisuuskapitalismina. Finanssikapitalismin vallitessa työläisestä tulee köyhimys, ja suhteellinen kurjistuminen lisääntyy nopeammin kuin väestö ja rikkaus.
Yhteiskunnan ja reaalituotannon ulkopuolelle asettunut finanssikapitalismi ei sovellu enää yhteiskunnan puitteisiin vaan rajoittaa ja kahlitsee aidon yhteiskunnallisen edistyksen ja kehityksen. Tässä tilanteessa porvaristo on kykenemätön hallitsemaan, koska sen on pakko antaa orjansa vajota sellaiseen tilaan, jossa tätä on pakko elättää, sen sijaan että orja elättäisi kapitalistia itseään.
Se, mikä on hyväksi porvaristolle, ei ole hyväksi ihmisille. Porvarillisessa yhteiskunnassa pääoma on itsenäinen ja persoonallinen, mutta toimiva yksilö on epäitsenäinen ja persoonaton.
Palkkatyö ei luo työntekijälle omaisuutta vaan pääomaa kapitalistille. Marx nimitti ryysyköyhälistöä vanhan yhteiskunnan alimpien kerroksien passiiviseksi mädäntymistuotteeksi. Asemansa vuoksi se on valmiimpi myymään itsensä taantumuksellisiin vehkeilyihin.
Proletaarilla ei ole enää mitään yhteistä porvarillisen perhesuhteen kanssa. Lait, moraali ja uskonto ovat proletaarille pelkkiä porvarillisia ennakkoluuloja, joiden takana piilee pelkät porvarilliset luokkaedut.
Porvariston jatkuvasti kasvavasta keskinäisestä kilpailusta ja automatisoinnista johtuvat liikepulat tekevät työläisten palkan yhä epävakaisemmaksi. Työläisistä tulee kilpailun rikkirepimiä hajallaan olevia eristettyjä yksilöitä.
Työläiset saavat työtä vain niin kauan kuin heidän työnsä lisää pääomaa. Työläiset myyvät yhä pahenevien taloudellisten taantuma-aikojen kuohunnassa itsensä pala palalta. He ovat tavaraa kuten mikä muu kauppatavara tahansa.
Tavaroiden markkinamenekin tavoin työläiset ovat kaikkien taloudellisten suhdannevaihteluiden, markkinoiden ja pörssikurssien heilahtelujen alaisia.
Automatisoinnin ja työnjaon lisääntyessä lisääntyy myös työajan määrä. Joko työtunteja lisätään tai määrätyssä työajassa tehdyn työn määrää lisätään koneiden tehokkuutta vastaavaksi.
Ylituotannosta johtuvien säännöllisin väliajoin toistuvien liikepulien yhteydessä tuhotaan suuri osa valmiista tuotteista sekä tuotantovoimista.
Liikatuotannon kulkutauti tuo mukanaan nälänhädät ja hävityssodat. Porvarilliset yhteiskunnat vajoavat barbariaan, koska yhteiskunnilla on liian paljon sivistystä, liian paljon elintarpeita, liian paljon teollisuutta sekä liian paljon kauppaa. Ylisuuriksi paisuneet tuotantovoimat eivät enää edistä porvarillisten omistussuhteiden kehittymistä.
Porvarilliset omistussuhteet tulevat liian ahtaiksi, jotta niiden tuottamat rikkaudet voisivat mahtua niiden kapea-alaisiin puitteisiin.
Jokaisen taantuman jälkeen porvaristolla on entistä vähemmän keinoja käytettävissään taantuman torjumiseksi.