Työväen Näyttämöpäivillä viikonvaihteessa nähty Radix analysoi lähes kolmituntisen esityksensä ensimmäisellä puoliskolla äärioikeistolaista radikalismia. Puoliajan jälkeen se paneutui vasemmistoradikalismiin.
Kajaanilaisten 15-henkinen esiintyjäjoukko oli selvästikin intoutunut aiheesta. Katsojasta vaikutti siltä, että jokainen ryhmän jäsen on pohtinut rankasti näytelmän poliittisia kysymyksiä omalla kohdallaan. Etsinyt tietoa, keskustellut ja pähkäillyt.
Oikeistoradikalismia näytelmä esittelee muun muassa ääri-islamistien, Yhdysvaltojen kristillisen oikeiston, Venäjän uusnatsien ja Norjan Breivikin sekä Halla-ahon kautta. Tarkempaan analyysiin pääsee myös Unkarin äärioikeistolainen Jobbik-puolue ja romanien asema Euroopassa.
Varasta jotain -liike
Puoliajan jälkeen ollaan vapaavasemmistolaisen ryhmän kokouksessa. Nyt tiukan tarkastelun kohteena ovat punavihreyden ilmentymät.
Osansa saa esimerkiksi Älä osta mitään -liike. Sen tilalle ehdotetaan Varasta jotain -liikettä, sillä toisin kuin hyvätuloisella, köyhällä ei yleensä ole rahaa välttämättömiinkään, saatikka turhaan.
Suomalaisesta nykyvasemmistosta Radix löytää vain ”jugurttihippejä” ja takapeiliin katsojia, vaikka vasemmistolaisuuden pitäisi olla rohkeaa, räiskyvää ja periksiantamatonta.
Vapaavasemmistolainen ryhmä muokkaa lopulta kolme vaihtoehtoa, joilla elämää tällä maapallolla voisi jatkaa. Yksi myötäilee degrowht-liikkeen ajamaa laskevaa talouskasvua. Siinä siirryttäisiin kuluttamisesta säilyttämiseen, hitaampaa elämäntapaan ja kilpailusta osallistumiseen.
Toinen vaihtoehto lähtee siitä, että toiset ovat etuoikeutetumpia kuin toiset, talouskasvu jatkuu osalla ja kolmannessa mallissa pohjana on maltillisuus. Markkinat korjaavat aiheuttamansa ongelmat ja vihreitä ollaan silloin kun siihen on varaa.
Katsojatkin saivat äänestää parhaalta tuntuvaa vaihtoehtoa. Talouslaskun vaihtoehto voitti siinä esityksessä.
Keskustelemaan yleisön kanssa
Radixin sisältöjä voi tosiaan raportoida kuin mitä tahansa kiinnostavaa alustus- ja keskustelutilaisuutta. Silti kyse oli teatterista.
Kyse on dokumentaarisesta teatterista, jonka 15-päisen esittäjäjoukon yhteistyö oli milloin sähäkkää siirtymistä historiallisesta tuokiokuvasta toiseen, milloin istumista omana itsenä lattialla ja keskustelemassa siitä, mikä mättää nykyvasemmistolaisuudessa.
Ja mikä mukavinta, Radixin nuoret hajaantuivat lopulta katsomoon, puhumaan kukin pienelle katsojajoukolle. Yleisön ei tarvinnut kavahtaa, että nyt pitäisi avata suunsa. Mutta jos halusi, näyttelijän kanssa saattoi vaihtaa ajatuksiaan.
Aikamme poliittisiin ydinkysymyksiin pureutuvaa esitystä rytmitti hienot joukkotanssikohtaukset.
Esitys oli etäistä sukua muutaman vuoden takaisille Ylioppilasteatterin valtuustonäytelmille, joissa puitiin Helsingin kaupunginvaltuuston tapahtumia.
Ohjaaja Eino Saari kertoo käsiohjelmassa, että esityksen yksi lähtöpiste oli pyrkimys synnyttää radikaalia teatteria ja ajattelua. Kajaanilaiset ovat onnistuneet pyrkimyksessään hyvin. Tämmöistä teatteria toivoisi näkevänsä enemmänkin.
Radixin käsiohjelmasta päätellen teatteriryhmä toivoo katsojien jatkavan näytelmän aiheiden pohdintoja itsekseen. Käsiohjelman kirjalistalta löytyy vaikkapa Latouchen Jäähyväiset kasvulle tai rasistien voittokulkua kuvaava Lisa Bjurwaldin Euroopan häpeä.
Radixin esityksiä on Generaattorilla Kajaanissa 18. helmikuuta saakka.