Viimeinen sana
Herrat Brysselissä laman ja budjettivajeiden alla nyyhkii, mutta todellinen aikapommi on toisaalla. Viime vuoden lopulla nuorten työttömyysaste Euroopan unionissa oli melkein 22 prosenttia. Yli viidesosa maanosan tulevaisuuden toivoista kävelee tuolla jossain.
Keskiarvo antaa kaiken lisäksi tilanteesta vain kalpean kuvan. Todella hirveitä työttömyyslukuja löytyy runsaasti. Espanjassa alle 25-vuotiaista työnhakijoista 49,6 prosenttia oli vailla työtä marraskuussa. Pahempaa on ehkä tarjolla Kreikalla, jolta Eurostat ei ole saanut tietoja syyskuun jälkeen. Silloin nuorisotyöttömyys Kreikassa oli 46,6 prosenttia, missä oli kymmenen prosenttiyksikön lisäys elokuuhun verrattuna.
Noin 30 prosentin nuorisotyöttömyys jäytää Latviaa, Liettuaa, Italiaa, Portugalia, Irlantia, Slovakiaa ja Bulgariaa. Suomessakin nuorisotyöttömyys on noin 20 prosenttia.
Olli Rehn viheltelee Euroopan palaessa.
Alle 10 prosentin nuorisotyöttömyys on vain Saksassa, Hollannissa ja Itävallassa. Muualla aikuisuuteen on varttumassa todellinen kadotettu sukupolvi.
”Koulutusta saimme, töitä haimme, mutta aina meille kerrottiin: ei tänään, ei tänään…” Lauloi Hector levyllään Kadonneet lapset vuonna 1978, jolloin työttömien määrä Suomessa ylitti hätkähdyttävästi 200 000 rajan. Viime marraskuussa työttömiä työnhakijoita oli Suomessa 456 000.
Joskus kannattaa katsoa kaukaa, että näkisi lähelle. Professori Bill Mitchell katselee tukka pystyssä eurooppalaista menoa Australiasta käsin. Hän johtaa Newcastlen yliopistossa instituuttia, joka tekee täystyöllisyyttä edistävää tutkimusta.
Vasemmistoprofessori oli niin sanotusti äimän käkenä saatuaan käsiinsä Eurostatin tuoreimmat työttömyystilastot. Tunteitaan hän purki viime maanantaina ilmestyneeseen blogikirjoitukseen, jonka otsikon mukaan Olli Rehn viheltelee Euroopan palaessa. Mitchell viittaa Rooman keisari Neroon, joka tarinan mukaan soitteli lyyraa ja lauloi valtakuntansa palaessa.
Nyt Eurooppa on palamassa poroksi, mutta Euroopan komissio ja sen varapuheenjohtaja Olli Rehn askaroi vaatimalla hallituksilta tiukempaa budjettikuria ja nitistämällä kasvun mahdollisuudet.
Onko syy presidenttiehdokkaissa vai vanhoja poteroita kyntävässä mediassa, että tämä turvallisuuspoliittinen aikapommi on jäänyt täysin huomaamatta? Pyöritetään iän ikuista Venäjä-levyä Venäjän valtakunnan rauhallisimmalla rajalla, mutta ei nähdä riskiä, joka Euroopassa on kasautumassa.
Missä on liikaa toimettomia nuoria miehiä, siellä piilee vaara. Nationalismi kasvaa. Toistaiseksi vastuuttomat poliittiset johtajat ovat osoittaneet itselleen sopivat viholliset omien maidensa sisältä. Entä kun se ei enää riitä?
Alkujaankin hauraasta eurooppalaisesta identiteetistä ei velkakriisin myllertäessä ole paljoa jäljellä. Kuitenkin juuri nyt tarvitaan enemmän eikä vähemmän yhteistä eurooppalaista henkeä, ettei käy niin, että kohta monella ei ole henkeä ollenkaan.
PS. Hectorilta löytyy sopiva sitaatti myös viikon kuumaan Guggenheim-keskusteluun: ”Voin tehdä tänne joulumaan, jos markan jokaiselta saan.”
Näin Hector lauloi Suomi-neidosta kauan sitten 1970-luvulla. Nyt Guggelismaan hinta on noin kuusi euroa.