Tapaninpäivän myrsky yllätti niin tavalliset kansalaiset kuin eri viranomaisetkin. Myrskyn tulo pystyttiin hyvin ennakoimaan ja osin sen voimakin. Näin raju myrsky on Suomessa harvinainen mutta ei kuitenkaan poikkeuksellinen.
Myrsky osoitti, kuinka haavoittuvainen pitkälti sähkön käyttöön perustuva yhteiskuntamme on. Tapaninpäivänä ilman sähköä oli pahimmillaan noin 300 000 taloutta. Kymmenissä tuhansissa kodeissa sähkökatkosta on kärsitty yli vuorokauden ja joillakin alueilla sähköttömyys saattaa jatkua vielä useita päiviä.
Pelastuslaitokset joutuivat kovan paineen alle. Myös hätäkeskukset ruuhkautuivat. On ymmärrettävää, että tuhojen torjujat ja korjaajat eivät ehdi joka paikkaan samaan aikaan. Tehtävät on pakko panna tärkeysjärjestykseen. Varmasti moni toistakin päivää ilman sähköä ja vettä sinnitellyt on sitä mieltä, että korjaukset on aloitettu väärästä paikasta.
Sähkön puuttuminen aiheuttaa niin yksityistalouksille kuin yrityksille suuria taloudellisia menetyksiä. Vakuutukset eivät kaikkea korvaa. Matkapuhelinten vaikeneminen laajasti yllätti ennakoijat. Eihän tällaista pitäisi tapahtua. Kun tukiasemat jäivät ilman sähköä, niin matkapuhelinverkkoon ei voinutkaan enää päästä.
Myrskyn aineellisista tuhoista saadaan arvioita vasta vähitellen. Ensimmäisten arvioiden mukaan vahingot ovat kymmeniä miljoonia euroja.
Metsää ainakin on kaatunut enemmän kuin todennäköisesti koskaan sinä aikana, kun tuhoista on tilastoja pidetty. Metsäteollisuus pystyy toki hyödyntämään ison osan kaatuneista rungoista, mutta osa katkenneista puista kelpaa korkeitaan hakkeeksi. Joka tapauksessa metsureilla ja moto-kuskeilla on iso urakka edessään siinä, että kaikki kaatuneet ja katkenneet puut saadaan talven aikana pois metsistä.
Valitettavasti taas käy niin, että vasta vahingosta viisastutaan. Varautumisjärjestelmiä etenkin sähkö- ja puhelinverkoissa on parannettava. Yksi opetus on jälleen myös se, että tehokkainkin teknistynyt yhteiskunta on voimaton luonnonvoimien edessä ja kaikkeen on mahdotonta varautua.