Viimeinen sana
Lapsivaltuutettu lähetti alkuviikosta joulukirjeensä myös Viikkolehden toimitukseen. Kirje alkaa otsikolla ”Jouluna kannattaa aikuisenkin leikkiä”.
Totta tosiaan! Kukin tavallaan. Joulu on ennen muuta lasten juhla.
Kirjeen otsikko kertoo ihannejoulusta itse asiassa kaiken olennaisen. Lapsivaltuutettu muistuttaa, että lapsellakin on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan. Sitä pitää aikuisen suojella, arvostaa ja vaalia. Vanha klisee, että leikki on lapsen työtä, on aina ajankohtainen.
Joulu on ennen muuta lasten juhla.
Joulun vietolle ei ole yhtä oikeaa kaavaa, vaikka kaupallinen joulu hehkuttaa vain yhdenlaista vaihtoehtoa ja tuputtaa aina uusia tavaroita ja tapoja. Joulun perinteet jatkuvat perheissä yleensä sukupolvelta toiselle. Jokainen tekee joulun itselleen ja läheisilleen omalla tavallaan ja on niitäkin, jotka eivät halua tai voi viettää perinteistä joulua ollenkaan.
Tavallisessa arjessa lapsen oikeudet helposti unohtuvat kiireen ja kaiken hössötyksen keskellä. Samalla unohtuu myös lapsen oikeus lapsuuteen. Lapsenhan ei tarvitse osata kaikkea mahdollista, josta vanhemmat tai isovanhemmat voisivat naapureilleen ylpeillä.
Lapsi tarvitsee mahdollisuuden leikkiä ja kehittää mielikuvitustaan. Kun tämä puoli on kunnossa, niin lapsi oppii ”siinä sivussa” myös erilaisia taitoja – niin tiedollisia, taiteellisia kuin liikunnallisia – koko ajan ja kovemmalla vauhdilla kuin jo kalkkeutumassa olevat aikuiset.
Kaupallinen joulu on ominut – eli siis tuotteistanut – esimerkiksi joulupukin itselleen. Toisinkin voisi olla. Vain mielikuvitus asettaa tässäkin rajat, jos mielikuvituksella ylipäätään voi mitään rajoja olla. Joulupukki-leikissähän kaikki – niin lapset kuin aikuisetkin – voisivat vaikka vuorollaan olla oikeita valepukkeja. Puhelin- ja tietokoneaikana valepukki voi toimia myös etäpukkina. Jännitys ikään kuin tuplaantuu.
Valitettavasti kaikilla lapsilla ei anneta mahdollisuuksia iloisen joulun viettoon… Valitettavasti löytyy myös esimerkkejä siitä, miten idylli perhejoulusta voi muuttua hetkessä helvetiksi. Tänäkin jouluna muun muassa turvakodit varautuvat jälleen pahimman varalle.
Joulua markkinoidaan myös yltäkylläisyyden juhlana, jolloin pöydät pursuavat herkkuja. Tämän päivän Suomessa siihen ei kaikilla ole varaa. Toisaalta samaan aikaan kaikkien ”oikean joulun” viettäjien pitäisi rauhoittaa sielu ja ruumis parin päivän ajaksi kaikesta kiireestä ja hälinästä – kaukana kavala maailma. Harvoilta se onnistuu eikä tarvitsekaan, sillä ”rauhoittumisajan” voi viettää juuri lasten kanssa leikkien, pelaten…
Vaikka moni sanoo rauhoittavansa itsensä, niin yhtälö on mahdoton. Perinteiden mukaan ohjelmoidussa joulussa pitää ehtiä yhtä ja toista ja jonkunhan ne valmistelutkin – yleensä naisten – pitää tehdä. Heillä sitä joulun rauhaa on oikeasti ehkä pari kolme tuntia aattona joulupöydän ahminnan jälkeen.
Joulun vilkas menoliikenne kertoo taas siitä, että parin päivän aikana aika moni ajaa jäisillä tai sohjoisilla teillä satoja kilometrejä, ja kun pyhinä kierretään vielä sukulaiset niin arjen koittaessa tiistaina, päästään taas rauhoittumaan.
Politiikan joulu hiljenee myös joulun ajaksi. Onko nyt tyyntä myrskyn edellä – vai onko pyhien jälkeen odotettavissa vain pyörteitä piimälasissa? Presidentinvaalien esikampanjoissa on jo tuhlattu aika paljon ruutia. Vieläkö on jäänyt todellisia jymypaukkuja varastoihin?
Vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäkihän alkaa paahtaa ympäri maata täysillä heti uuden vuoden jälkeen, kuten lehden alkupäässä kerrotaan.
Meiltä on tiedusteltu, että tiedämmekö, miksi Paavo Arhinmäki kampanjoi sinisissä sävyissä. Senhän pitäisi olla itsestään selvää: Arhinmäki pelaa Chelsean väreissä.
Kansan Uutisten tekijöiden puolesta toivotan kaikille lehtemme lukijoille ja ystäville rauhoittavaa joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta 2012!