Aihepiiri iskee suoraan keskelle suomalaisten sydänalaa, kodin rakentamista ja paikkailemista. Takakannessa teosta mainostetaan työläisromaaniksi, jossa peruskartoitetaan rakennusbisnes kosteusvaurioilla.
Tuomas Vimma sanoo kirjoittaneensa pikemminkin yrittäjäromaanin kuin perinteisen työläiskirjallisuuden genren mukaan.
– Rakennusala on niitä harvoja, missä on pakko kuvata myös työläisiä. Romaanissani on urakoitsijan näkökulma, mutta rakennusalalla on pakko peilata myös toista osapuolta. Kauhutarinoita remonteista riittää, joten olisi ollut aika halpamaista kirjoittaa aiheesta asiakkaan näkökulmasta. Yhtä falskia olisi ollut kirjoittaa duunarin näkökulmasta, koska tästä maasta löytyy tuhansia rakennusalan ammattilaisia, jotka olisivat voineet lytätä kuvaukseni, koska en ole ollut rakennusalalla kuin puolitoista vuotta.
– Työskentelen vaimoni kuusi vuotta sitten perustamassa firmassa. En ole vielä paatunut rakennusalan kuvioihin. Asenteeni on edelleen ihmettelevä.
Vimma luonnehtii kirjoittajan laatuaan liioittelevaksi, joka etsii mielellään hyperbolaa.
– Peruskorjausrakentaminen on kuitenkin sen verran realistista, ettei siinä voi uskottavasti liioitella. Aihepiiri koskettaa jokaista aikuista suomalaista. Aina jossain elämänsä vaiheessa joutuu kohtaamaan asuntoremontin. Siitä huolimatta aiheesta on kirjoitettu kaunokirjallisuudessa yllättävän vähän. Ehkä se ei ole tarpeeksi seksikäs aihe. Se ei kiihota, vaikka onkin päivänpolttava aihe. Itselleni aihe oli tietynlainen pelastus kirjoittajan urani kannalta.
Kartellit ja hyväveli-järjestelmät jylläävät
Ennen rakennusalalle siirtymistä Vimma työskenteli tuotantoyhtiössä käsikirjoittajana. Hänen kollegansa kirjoitti rakennusyhtiö Lemminkäisen tarinan ja sitä kautta suuryhtiön historia tuli tutuksi. Kaksi vuotta sitten Vimma kirjoitti korjausrakentamisesta käsikirjoituksen.
– En tunne isojen firmojen toimintaperiaatteita kovin hyvin, joten romaanissani esiintyvät remonttifirma ja työmaat ovat ihmisen kokoisia verrattuna vaikkapa ydinvoimalan tai suuren parkkiluolan rakennustyömaihin.
Rakennusalalta Vimma on löytänyt useita kiehtovia ja hienoja tarinoita. Hän ei usko, että esimerkiksi 1930-luvulla rakennusala olisi ollut mitään pyhäkoulutoimintaa, mutta toimintatavat olivat hyvin erilaiset kuin nykyään.
– Arvioni on, että 1960–70-luvun suuri muutto muutti kaiken myös rakennusalalla. Määrä sekä nopea ja halpa rakentaminen korvasivat laadun. Kun mentiin vauhdilla, kontrolli petti. Rakennusala on käytännöissään jämähtänyt jonnekin 1970-luvulle. Alalla jylläävät kartellit ja hyväveli-järjestelmän varjolla sovitut hinnat. Väärinkäytösten paljastukset on varmasti vasta jäävuoren huippua.
Vimma on vakaasti sitä mieltä, että ellei voi rehellisesti toimia yrittäjänä, ei kannata toimia ollenkaan.
– Rakennusala reagoi taloussuhdanteisiin aina ensimmäisenä. Taloudellisen matalapaineen iskiessä kaatuu heti satoja rakennusfirmoja. Kovina aikoina rakentaminen on raakaa bisnestä. Parempina aikoina pieniä firmoja syntyy kuin sieniä sateella.
Tuomas Vimman koko haastattelu on julkaistu perjantaina 9. joulukuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
Tuomas VimmaOikealta nimeltään Kusti Miettinen.Syntyi 20.4.1979 Braunau am Innissä, Itävallassa.Esikoisteos Helsinki 12 herätti huomiota kuvauksellaan 1990-luvun lopun uusmediamaailmasta. Kirjaa myyntiin yli 15 000 kappaletta.Toinen kirja kertoo humoristisesti nuoren esikoiskirjailijan hullusta vuodesta. Vimma on asunut lähes koko elämänsä Helsingin Punavuoressa, johon myös hänen kirjansa sijoittuvat.Vuonna 2008 ilmestynyt Gourmet päättää Vimman Helsinki-trilogian. Kirja kertoo ranskalaisen kulinaristisuvun Helsingissä asuvasta hulttiopojasta. Vimman neljäs romaani Raksa kertoo suomalaisesta korjausrakentamisalasta ja siitä kuinka hyväuskoisia höynäytetään. Romaani aloittaa uuden Schicklgruber-sarjan.Suomen kirjataiteen komitea valitsi maaliskuussa 2009 Gourmet’n vuoden 2008 viiden kauneimman kaunokirjan joukkoon.Vimma toimii City-lehden ravintola-arvostelijana sekä Glorian kolumnistina.