Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tuoreen ”Suuri kuoppa” -raportin mukaan työn tuottavuus Suomessa on muutaman vuoden aikana suorastaan romahtanut ja meillä on noin 150 000 työntekijää liikaa. Samaa säveltä toisti myös EVA:n hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila Helsingin Sanomissa (16.11.).
Ollilan tiivistyksen mukaan Suomen talouden suuri uhka on puoliksi näkymätön ja ”se on reunustettu rauhoittavilla työllisyysnumeroilla”. EVA:n analyysi antaa Ollilan mukaan aihetta poikkeuksellisen suureen huoleen.
Niin EVA:n raportti kuin sitä peesaava Ollilan puheenvuorokin on nähtävä eräänlaisena yrityspuolen pelinavauksena. Tilannearvio ei ole koko totuus, vaikka se kertookin paljon siitä, miten näistä asioista elinkeinoelämän piirissä ajatellaan ja niitä analysoidaan.
Itse asiassa nämäkin viestit ovat aika ristiriitaisia. Ei ole paljon aikaa siitä, kun suureen ääneen puhuttiin maata uhkaavasta työvoimapulasta ja nyt todetaan, että yrityksissä pitäisi olla yli 150 000 työntekijää vähemmän, ”jotta Suomi olisi tuottavuuskehityksen trendiuralla”. Jos tästä ristiriidasta kysyy vaikkapa Ollilalta, niin hyvin todennäköisesti hänen mukaansa kyse on ihan eri asioista. EVA:n mukaan yrityksissä on ”valtava patoutunut työpanoksen vähentämistarve”.
Jotta työn tuottavuus saataisiin Ollilaa tyydyttävälle tasolle, niin hänen mielestään pitäisi tehdä sellaisia ”syvälle käyviä” rakenteellisia uudistuksia, joilla ”on varmasti epäsuosittuja sivuvaikutuksia”. Myös työmarkkinajärjestelmää on hänen mukaansa ”korjattava”. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että ammattiyhdistysliikkeen pitää sopeutua herrakuriin eli ”palkkauksen ja muiden työehtojen on oltava joustavampia”. Elinkeinoelämä ajaa tälläkin selvityksellä myös oman mielensä mukaisia työelämän uudistuksia.
Ollila lähetti terveisiä myös hallitukselle, jonka ei pidä sen mukaan tukea tuottamattomia työpaikkoja laajalla temppuvalikoimalla, sillä tällaisten ”työpaikkojen suojelu johtaa helposti työpaikkojen tuhoon toisaalla”.
Ensireaktiot palkansaajapuolelta kertovat, että raportin johtopäätöksistä ja muun muassa tuottavuudesta voi olla vahvastikin toista mieltä.