PIENIÄ VALKOISIA VALHEITA (Les petits mouchoirs, Ranska 2010). Ohjaus ja käsikirjoitus: Guillaume Canet. Kuvaus: Christophe Offenstein. Pääosissa: Francois Cluzet, Marion Cotillard, Benoit Magimel.
Noin 35–45-vuotiaiden hyväosaisten ystävysten ja heidän perheidensä tapana on viettää yhdessä kesälomaa.
Nyt tulevat riemut saavat särön, kun yksi joukosta joutuu juuri loman kynnyksellä sairaalan teholle.
Yllättävä homorakkaudellinen tunnustus tuo oman lisäjännitteensä, joka säilyy loppuun asti.
Näillä peruseväillä lähdetään liikkeelle sillä seurauksella, että tuloksena on tarpeettoman pitkitetty romanttinen draamakomedia, jossa haiskahtaa kansainvälisten markkinoiden kalastelu.
Englanninkielisiä biisejä tulviva musiikkiraita huokuu kaupallista kosiskelua, vasta toissijaisesti niin sanottua temaattista kommentointia. Bittersweet (”kirpeän suloinen”) luiskahtaa reippaasti imelän puolelle.
Liikaa pituutta, puolikypsää dialogia, rasittavaa rakkaan perässä voihkimista – ei siis mikään tapakulttuurinen helmi.
Pieniä valkoisia valheita on amerikkalaisen kulttifilmin Sisärengas (1983) päivitys ranskalaisittain. Se on korostetusti ensemble-filmi, ja kieltämättä innostuneesti koko porukan voimin näytelty.
uutiskirje 
