Vahingonkorvausten hakeminen on jatkossakin monimutkaista
Uusi kilpailulaki astui voimaan tiistaina. Laki ei kuitenkaan paranna vuosituhannen vaihteen puukauppakartellista kärsineiden asemaa.
UPM, Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin vuonna 2009 markkinaoikeudessa vuosina 1997–2004 vaikuttaneesta puukaupan kartellista.
Lain mukaan metsänomistajalla on mahdollisuus hakea vahinkoa aiheuttaneelta yritykseltä vahingonkorvauksia käräjäoikeudessa. Oikeutta korvaukseen ei synny automaattisesti, vaan syntynyt vahinko on pystyttävä todistamaan oikeudessa. Näyttövelvollisuus on vahingon kärsineellä.
Vaikka paikalliset metsänhoitoyhdistykset tarjoavat oikeusapua ja neuvontaa kartelliasiassa, yksittäisen metsänomistajan on nostettava kanne itse.
– Vahingon määrittäminen on äärimmäisen vaikeaa, MTK:n lakimies Tommi Siivonen sanoo.
Uusikaan laki ei tätä ongelmakohtaa muuta.
Puukartellin vahingonkorvausten määrittely on niin monimutkaista, että yksityiset metsänomistajat eivät ole laajassa rintamassa korvauskanteita vielä jättäneet. Sen sijaan Metsähallitus ja monet kunnat ovat päättäneet hakea korvauksia kartellin myötä menettämistään puukauppatuloista.
MTK:n tulkinnan mukaan laissa määritelty takaraja vahingonkorvausvaatimusten jättämiselle on joulukuussa.
Pitkä prosessi edessä
Vahingonkorvausten oikeuskäsittelyn odotetaan kestävän vuosia.
Puukauppakartellin oikeusprosessissa erimielisyyttä on jopa siitä, missä ajassa korvausvaatimukset vanhenevat. Lain mukaan vahingonkorvauskanne on nostettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun metsänomistaja on saanut tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingosta.
MTK:n tulkinnan mukaan viiden vuoden määräajan kuluminen on alkanut 21.12.2006 kilpailuviraston annettua päätöksensä yksityiskohdat ja perustelut julkisuuteen tai viimeistään siitä hetkestä, kun markkinaoikeuden 3.12.2009 antamasta ratkaisusta tuli lainvoimainen.
Kartellista tuomitut yhtiöt ovat kyseenalaistaneet MTK:n tulkinnan.
Kilpailuvirastolle uusia välineitä
Uusi kilpailulaki antaa Kilpailuvirastolle lisää työkaluja kartellien paljastamiseksi. Jatkossa virasto saa tehdä markkinaoikeuden luvalla kotietsinnän muuallakin kuin työtiloissa.
Uudessa kilpailulaissa on myös kohtia, joilla kartellin ilmiantaminen pyritään tekemään nykyistä houkuttelevammaksi. Entinenkin kilpailulainsäädäntö tarjosi kartellin ilmiantajalle erivapauksia palkkioksi kartellin paljastamisesta, mutta uudessa laissa erivapaudet on määritelty tarkemmin.
Uusikaan laki ei kriminalisoi kilpailurikkomuksia eikä salli avainhenkilöiden liiketoimintakieltoja. Rangaistukset ovat jatkossakin pelkästään hallinnollisia seuraamusmaksuja eli sakkoja.