Kaivostoiminta on kautta vuosien aiheuttanut ristivetoa. Kaivokset tuovat yhtäältä työtä työttömille, mutta toisaalta kaivostoiminta tuhoaa väistämättä ympäristöä. Jotkut kaivokset ovat kaiken lisäksi ongelmallisempia haittavaikutusten osalta kuin toiset.
Maaperän rikkauksia on hyödynnetty iät ja ajat. Tämän päivän kaivostoiminta ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon myös ympäristönäkökohtia, mutta kaikkea ei voi kuitenkaan saada. Selvää pitäisi olla myös se, että suojeltua ympäristöä ei raiskata.
Mahdollisia uraanikaivoksia vastaan on syntynyt aktiivisia kansalaisliikkeitä. Tänä päivänäkin Pohjois-Karjalassa vastustetaan jyrkästi kansainvälisen kaivosyhtiön aikeita ryhtyä hyödyntämään maaperän uraania. Ympäristöarvot alkavat kuitenkin alueen asukkaiden mielessä olla niskanpäällä.
Pohjois-Suomessa ja erityisesti Lapissa tilanne on toinen. Työttömyyden kalvamilla alueilla kaivokset tuovat työtä ja toivoa tulevaisuudesta. Lapissa onkin useita merkittäviä jo käynnistyneitä tai vasta käynnistymässä olevia kaivoshankkeita.
Kolarin kaivosseminaarissa keskiviikkona nämä alueen kannalta myönteiset näkökohdat olivat hallitsevassa asemassa. Lapissa kaivostoiminta on turismin ohella se elinkeino, jonka varaan voidaan rakentaa. Kaivostoiminnan on laskettu oheistoimintoineen tuovan alueelle jopa tuhansia työpaikkoja.
Jotta asiat sujuisivat, niin valtion on tultava mukaan kehittämään infrastruktuuria, kouluttamaan työvoimaa sekä myös luomaan toimivia kuljetusyhteyksiä.
Kannatettava on muun muassa SAK:n taholta tullut esitys, että kaivostoiminnan voittoja ohjataan erityiseen kaivosrahastoon, jonka kautta voitaisiin rahoittaa myös uusia hankkeita.