Tuoreen selvityksen mukaan kunnat eivät osaa hyödyntää vajaatyökykyisiä työllistävien työkeskusten tai sosiaalisten yritysten palveluita.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan tilanne on nurinkurinen. Vaikka ”suojatyöpaikan” tarjoama hinta tai laatu eivät aina olisikaan samalla tasolla kuin vastaavan yksityissektorin toimijan, kunta hyötyy siitä, että kunnan työttömyysluvut tai kuntalaisten syrjäytyminen pysyvät työtoiminnan myötä paremmin aisoissa.
Taustalla on kuntien osaamattomuutta. Kaikki kunnat eivät osaa hyödyntää hankintalain suomia mahdollisuuksia. Hankintalaki velvoittaa kunnat kilpailuttamaan, mutta se ei estä järjen käyttöä.
– Tähän mennessä Espoo, Kouvola, Lappeenranta, Oulu ja Tampere ovat ensimmäisten joukossa hankinnoissaan kokeilleet mahdollisuutta käyttää sosiaalisia kriteereitä työllisyyden edistämiseksi, THL:n projektipäällikkö Riitta-Maija Hämäläinen toteaa.
Sosiaaliset näkökulmat julkisissa hankinnoissa voivat Hämäläisen mukaan kehittää osatyökykyisten ammatillista osaamista, toteuttaa yhdenvertaisuutta tai edistää työympäristön esteettömyyttä.
Virkamiehiä herätellään
THL:n viime viikolla julkaisema opas ”Sosiaaliset näkökulmat julkisissa hankinnoissa” neuvoo kuntapäättäjiä tekemään hankintoja nykyistä kokonaisvaltaisemmin.
– Sosiaalisia näkökulmia voidaan hyödyntää hankinnan kohteen määrittelyssä, toimittajan soveltuvuuden arvioinnissa, tarjousten vertailussa ja hankintasopimuksessa, Hämäläinen sanoo.
THL:n tarkoituksena on herättää tiedon ja käytännön esimerkkien avulla kuntien luottamusmiehiä, johtavia virkamiehiä ja hankintayksiköitä huomaamaan, että sosiaalisten näkökulmien käyttö on kokonaistaloudellisesti kannattavaa.
– Sosiaalista näkökulmaa on hyödynnetty toistaiseksi varsin vähän. Kyseessä on lähes käyttämätön voimavara, Hämäläinen huomauttaa.
Hallitusohjelmassa kirjaus
Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma lupaa uudistaa hankintalakia niin, että sosiaalisten seikkojen huomioiminen olisi nykyistä helpompaa.
Hankintalain uudistuksen tavoitteena on, että työllisyys- ja terveyspoliittiset sekä sosiaaliset ja ympäristöpoliittiset seikat voidaan ottaa julkisissa hankinnoissa paremmin huomioon.
Tarkoituksena on myös lisätä kuntien mahdollisuuksia tehdä ilman kilpailutusta niin sanottuja suorahankintoja.