Räikeä väritys voi suojata petoeläimiltä, mutta hillitymmän väriset perhoskoiraat houkuttelevat paremmin naaraita. Valitse siitä sitten.
Eläinten värityksellä voi olla monia suoraan lajin elinkykyyn vaikuttavia tehtäviä. Räikeillä väreillä eläimet viestittävät saalistajille myrkyllisyydestään tai pahanmakuisuudestaan eli siitä, että ovat syömäkelvottomia. Toisaalta värien tehtävänä voi olla myös parittelukumppanin houkutteleminen.
Jyväskylän yliopiston tutkijat Ossi Nokelainen, Robert H. Hegna, Joanneke H. Reudler, Carita Lindstedt ja Johanna Mappes ovat tutkineet täpläsiilikäs -perhoslajia, josta Suomessa esiintyy kaksi erilaista värimuotoa: valkoinen ja keltainen.
Toiset kelpaa saaliksi, toiset kumppaniksi
Tutkijat halusivat selvittää, johtuuko täpläsiilikkään värimuotojen monimuotoisuus siitä, että värityksen eri tehtävien välillä on tehty kompromisseja.
Täpläsiilikkäiden varoitusvärin tehokkuutta testattiin laboratoriossa tarjoamalla perhosia sinitiaisille. Linnut epäröivät huomattavasti pitempään, ennen kuin hyökkäsivät keltaisten perhosten kimppuun. Myös kenttäkokeen perusteella keltaiset perhoset selvisivät paremmin kuin valkoiset.
Laboratoriossa tehtyjen pariutumiskokeiden perusteella valkoiset koiraat olivat kuitenkin suositumpia parittelukumppaneita kuin keltaiset.
– Tuloksemme tarjoavat yhden selityksen lajien värityksen monimuotoisuuteen: väritys voi olla kompromissi saalistajilta suojautumisen ja pariutumismenestyksen välillä, Nokelainen toteaa.