Lauantaina 6. elokuuta kolmessa Suomen kaupungissa marssittiin henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta ja raiskausten uhrien syyllistämistä vastaan. Marsseilla oli mukana myös miehiä, jotka olivat kokeneet ahdistelua tai jotka halusivat naisten rinnalla puolustaa näiden itsemääräämisoikeutta.
Helsingin Slutwalkiin osallistui arvioiden mukaan ainakin 3500 mielenosoittajaa. Mielenosoitus marssittiin pienessä sateessa, mutta tunnelmaa kohottivat kekseliäät banderollit, huudattajat ja rumpuryhmä. Asuja näkyi kaikenlaisia, kuten naisiakin.
Varsin rauhallisissa merkeissä sujunut marssi keräsi kadunvarsille paljon katsojia.
”Oma rasia on oma asia”
Turun ja Tampereen marsseille osallistui molemmille ainakin 1500 ihmistä.
– Tosi hyvät fiilikset jäi. Tämä oli sellainen rakkauden marssi, ihmiset marssivat iloisina, totesi Varpu Jutila, yksi Tampereen marssin järjestäjistä.
Lutkamarsseilla saattoi nähdä sellaisia iskulauseita kuin ”Oma rasia on oma asia”, ”Real men knows the difference”, ”Ei on ei – aina”, ”Hame ei tarkoita haluan”, ”Proud to be a slut”, ”Isi, mikä on lutka?” ja ”Jos haluan munaa, pyydän sitä”.
Toiset kyltit kertoivat ytimekkäästi tositarinoita – niitä ikäviä – niin Suomesta kuin ulkomailtakin.
”Emme puolusta ainoastaan naisten oikeutta olla tulematta häirityiksi tai oikeutta pukeutua, kuinka haluaa: marssiamme tahdittaa ajatus, ettei väkivallasta tule koskaan syyllistää sen uhria”, todettiin Slutwalk Tampereen kutsussa.
Helman pituus sivuseikka
Lutkamarssien sanoma on, ettei raiskaus ole koskaan raiskatun vika ja että jokaisella on oikeus päättää omasta vartalostaan.
Kansainvälinen liikehdintä sai alkunsa viime keväänä Torontossa, kun paikallinen poliisi kehotti naisia olemaan pukeutumatta lutkamaisesti. Paikalliset opiskelijat järjestivät ensimmäisen lutkamarssin vastalauseena moralismille.
Ei ole olemassa tutkimustietoa siitä, että tietyllä tavalla pukeutuminen lisäisi raiskatuksi tulemisen riskiä. Valtaosa raiskauksista tehdään tutussa ympäristössä. Useimmiten tekijänä on oma kumppani.
Lutkamarsseilla kritisoidaan jälkeenjäänyttä raiskauskeskustelua, jolla halutaan kontrolloida naisten liikkumista, pukeutumista ja käyttäytymistä sen sijaan, että autettaisiin uhreja ja pyrittäisiin estämään raiskauksia.