Rajun vaalitappion keväällä kärsineen keskustan tuska ei hellitä. Viimeisimmätkin kannatusmittaukset kertoivat alamäen jatkuvan. Lomakauden aikana muun muassa puolueen pää-äänenkannattaja Suomenmaa ojensi tiukoin sanakääntein puheenjohtaja Mari Kiviniemeä näkymättömänä olemisesta. Se ilmeisesti avasi portit, kuten tarkoitus varmaan olikin, ja nyt keskusteluun puolueen kriisistä ja sen syistä ottavat osaa monet puolueen päättäjät ja kannattajat.
Puolueen tilanne onkin lievästi sanoen haastava. Suurin oppositiopuolue Perussuomalaiset iskee nyt surutta keskustan arkoihin kohtiin. Toisaalta keskusta on väkisinkin vielä pitkään edellisten hallituskausien vanki. Se ei voi noin vain kääntää kelkkaansa.
Keskusta oli kahdeksan vuotta pääministeripuolue, jolloin se olisi voinut kaikella voimalla vaikuttaa niihin epäkohtiin, joita se nyt haluaa perussuomalaistenkin pelossa nostaa esiin. Vanhasen ja Kiviniemen hallituksistahan todettiin useammankin kerran, että keskustajohtoisissa hallituksissa poliittisista linjauksista määräsi kokoomus ja keskusta seurasi vähän jurnuttaen perässä. Usean puolueen hallituksessa toki joudutaan aina tekemään myös kompromisseja.
Keskusta menetti vaaleissa kertaheitolla peräti 177 000 kannattajaa. Puolue tipahti laakista suurimmasta hallituspuolueesta pienimmäksi oppositiopuolueeksi. Voi olla, että keskusta löytää tiukan sisäisen keskustelun – sitähän tilanne nyt vaatii – kautta reseptit ja vielä nousee allikosta, mutta voi käydä toisinkin. Keskustalla voi olla edessään Ruotsin tie. Siellähän vielä 1980-luvun alussa päähallituspuolueena noin 20 prosentin kannatuksella ollut keskusta on tipahtanut äänikynnyksen tuntumaan. Viimeksi se sai 6,6 prosenttia äänistä.
Peesaamalla perussuomalaisia keskusta ei nouse. Pelkkä haukkuminenkaan ei kauas kanna. Puolueen on löydettävä oma linja, jolla se erottuu niin hallituksesta kuin perussuomalaisistakin. Siinä onkin syvässä uskottavuuskriisissä olevalle puolueelle tekemistä. Itseensä käpertyminen tai maalaisjärkeen – mitä se sitten onkaan – turvautuminen ei ainakaan tehoa nopeasti muuttuvassa maailmassa.