Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n tuoreen arvion mukaan Suomen kauppojen ruokahävikki on 65–75 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä tarkoittaa 12–14 kiloa jokaista suomalaista kohti.
Suomalaisista vähittäis- ja tukkukaupoista biojätteisiin päätyy lähinnä tuoretuotteita, kuten hedelmiä, vihanneksia ja leipää. Myös maitotuotteita, tuoretta lihaa ja kalaa sekä valmisruokia menee jätteeksi.
Vähiten hävikkiä syntyy säilykkeistä, kuivatuista, pakastetuista ja muista pitkän käyttöajan tuotteista.
Kotitaloudet tuhlaavat tuplasti enemmän
MTT on aiemmin selvittänyt tutkimuksessaan kotitalouksien ruokahävikkiä, joka on 20–30 kiloa suomalaista kohti. Se on noin kaksinkertainen verrattuna kauppojen hävikkiin.
Kotitalouksien hävikkilaskelmassa mukana oli vain syömäkelpoinen ruoka, kun taas kauppojen hävikkiin laskettiin käytännön syistä esimerkiksi hedelmien kuoret ja eläinten luut.
Yhteensä Suomessa päätyy ruokaa roskiin siis yli 200 miljoonaa kiloa vuodessa.
Osaava henkilökunta tärkeässä roolissa
MTT:n tutkija Kirsi Silvennoinen kertoo, että kauppojen roskiin päätyvän ruuan määrä on viime vuosina vähentynyt suhteessa myytävän ruuan määrään. Tämä on tulosta parempien ennuste- ja tilausjärjestelmien sekä tehokkaamman logistiikan vuoksi.
Myös kokenut ja ammattitaitoinen henkilökunta on tärkeässä roolissa suunnittelutyön onnistumisessa.
Tietyn hävikkimäärän syntymistä on vaikea välttää, sillä kaupat haluavat pitää yllä mahdollisimman laajaa valikoimaa. Kuluttajat puolestaan odottavat, että kauppojen tarjonta on runsas ja kattava koko aukioloajan. Esimerkiksi tuoretta leipää tulisi olla tarjolla aina sulkemisaikaan saakka.
Silvennoisen mukaan kuluttajakäyttäytymistä on myös hankala ennakoida, sillä siihen saattavat vaikuttaa niin sää kuin kilpailijan kampanjakin.
Alennusmyynnillä hävikkiä pienemmäksi
Tutkimushankkeen haastateltavilta tiedusteltiin keinoja, joilla ruokahävikkiä pystytään kaupoissa vähentämään.
Ainakin päiväystään läheneviä tuotteita voisi myydä nykyistä enemmän alennuksella. Käytäntö saattaisi olla laajennettavissa useampiin kauppaketjuihin, mutta esimerkiksi herkku- tai luksuskauppoihin alemyynnit istuvat huonommin.
– Alennusjärjestelmä ei ole mahdollinen, jos kaupan tai kauppaketjun liiketoimintaidea korostaa erityisesti laatua ja tuoreutta, sanoo Silvennoinen.
Haastateltavien mukaan kunnollisia, myymättä jääneitä elintarvikkeita pitäisi voida lahjoittaa tarvitseville entistä helpommin. Herkästi pilaantuvien tuotteiden kohdalla kaupat kuitenkin pelkäävät kylmäketjun katkeamista, sillä ruoka on kauppojen vastuulla hyllystä poistuttuaankin.
Viimeisen myyntipäivän ohittaneita elintarvikkeita puolestaan tulisi hyödyntää paremmin esimerkiksi eläinten ruokana.
Myös pakkauksen tyypillä ja koolla on merkitystä hävikin minimoimisessa.
Globaalisti hassataan 1,3 miljardia tonnia
MTT:n tutkija Juha-Matti Katajajuuren mukaan Suomen ruokahävikki näyttäisi olevan hieman muita Pohjoismaita suurempi. Hävikin määrittely- ja laskentatavat ovat kuitenkin hyvin vaihtelevia eri maissa.
– Luvut perustuvat eri maissa eri tavoin tehtyihin arvioihin, haastatteluihin ja kauppaketjujen omiin ilmoituksiin, eikä niitä voi suoraan vertailla keskenään.
Äskettäin pidetyssä YK:n laajassa Save Food -tapahtumassa Dusseldorfissa YK julkisti tutkimuksen, jonka mukaan ruokaa haaskataan maailmanlaajuisesti jopa 1,3 miljardia tonnia.
Tulosten mukaan muun muassa eurooppalaiset kotitaloudet tuhlaavat ruokaa suuria määriä. Euroopan mittakaavassa suomalaiset eivät sentään ole tuhlaajien kärkijoukossa.
Pohjoismaiden ministerineuvoston aloitteesta käynnistetyssä hankkeessa selvitettiin kauppojen ruokahävikkimääriä ja hävikin syitä Pohjoismaissa. Haastatteluihin osallistui kauppaketjujen ja jätehuollon edustajia Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Suomessa tutkimusta johti MTT.