Kansan Uutisten Viikkolehti perjantaina 15.4.2011
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Saapas nähdä. Eduskuntavaalitulos voi olla lähes mitä vain, myös vasemmistolle. Viikkolehti selvitti, minkälaiset säpinät ovat menossa Vasemmistoliiton piirijärjestöissä: mitä jännitetään, mitä ennustetaan. Eikun uurnille, jotta hyvä viesti muuntuisi ääniksi, patistaa myös puoluesihteeri Sirpa Puhakka. Hän kuvaa meininkiä hyväksi, kukaan ei ole haistatellut.
Viikkolehden vaalirytinöissä on vielä mukana koko joukko ehdokkaita. Hanna Mithiku kävi läpi kolmen suurimman puolueen periaateohjelmat sekä eduskunnassa käydyt keskustelut perintöverotuksesta ja valtionyhtiöistä. Mitä selvisi? Sari Virta kummastelee, miten opetuksen mallimaa oikein kohteleekaan oppilaitaan. Entä miltä maistui kyyti Kari Uotilan vaalibussissa pitkin ja poikin Uuttamaata?
Ulkomaan sivuilla muistellaan ensimmäistä avaruuslentoa ja Juri Gagarinia, jonka elämään liittyy vaiettuja salaisuuksia. Ihminen on tarkoitettu elämään Etiopian ylämailla, kirjoittaa Jarko Tirkkonen kaiken kattavassa kuvauksessaan köyhyydestä ja kuivuudesta kärsivästä maasta.
Kolumnistit Minna Minkkinen ja Milla Pyykkönen ovat tiukasti vaalitunnelmissa, mutta Tiia Aarnipuu sentään puhuu turkiksista – suoraa asiaa.
Kuusitoistavuotias Ella Kivisaari ei pääse vielä äänestämään, mutta on valmis käskyttämään vaikka äitinsä vaaliuurnille, jos haluttomuutta ilmenee: ”Kun näytät oman mielipiteesi, niin sitten olet tehnyt voitavasi ja voit jatkaa myötävaikuttamista. Jos vain passiivisesti istuu ja itkee, niin se on sellaista typerää, itsekästä nurisemista”.
Ei nurista, eikä itketä, vaan käydään äänestämässä!