Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksosen mielestä työurien pidentäminen ei onnistu eläkeiän pakkonostolla, vaan parantamalla työelämän laatua kaikissa työuran vaiheissa. Monet julkisen alan työt ovat raskaita ja kuluttavia niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Yksi työuran pidentämiskeino olisi Asara-Laaksosen mielestä se, että työn voisi vaihtaa toiseen, jos kunto ei enää kestä nykyistä työtä.
– Eläkeiän nostamisella on turha pelotella – pakolla ei saada aikaan hyvää. Kuntasektorilla on jo nyt tapahtunut edistymistä sekä eläkkeelle jäämisiässä että työkyvyn hyödyntämisessä. Työelämän laadun parantaminen on vain vietävä kaikille tasoille, Asara-Laaksonen totesi keskiviikkona Kajaanissa vieraillessaan päiväkoti Tapiolassa sekä Destian työmaalla.
– Joissakin kunnissa on todettu, että vaihtamalla paranee, eli on toimittu niin, että työntekijä on voinut vaihtaa nykyisen työnsä paremmin työkykyään vastaavaan työhön. Näin pitää pystyä toimimaan muuallakin, Asara-Laaksonen sanoo. Viime vuonna yli 80% Kevan (Kunnallinen Eläkevakuutus) tukemassa ammatillisessa kuntoutuksessa olleista palasi takaisin töihin muihin tehtäviin.
Työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometrin mukaan kunta-alalla työntekijöiden mahdollisuudet osallistua oman työpaikkansa kehittämiseen ovat parantuneet. Silti vain 43 prosenttia kunta-alan henkilöstöstä piti viime vuonna osallistumismahdollisuuksia hyvinä. Vuotta aikaisemmin (2009) osuus oli 41 prosenttia. Asara-Laaksosen mielestä suunta on oikea, mutta vielä on paljon parannettavaa.
Asara-Laaksosen mielestä työhyvinvointia ja sitä kautta valtiovallankin peräämää työurien pidentämistä edistettäisiin sillä, että kunnille ei aseteta ns. valtion malliin valtakunnallisia määrällisiä tuottavuus- ja leikkaustavoitteita.
Mekaanisina normeina ne aiheuttaisivat hätiköityä ulkoistamista ja irtisanomisia ja heikentäisivät palveluja. Sen sijaan jo aloitettua tuloksellisuustyötä on voitava jatkaa. Näin parannetaan työ- ja palveluprosesseja yhteistyössä henkilöstön kanssa.