Kapitalismin perustekijät 12
Kapitalismin 1800-luvun alussa synnyttämät savuiset kaupungit ja proletaarikurjaliston levittäytyminen laitakaupunkien hökkelikyliin nostatti vastenmielisyyttä ja vastalauseita.
Tuossa feodalismin ja kapitalismin murtumakohdassa syntyi taiteessa ja kirjallisuudessa romantiikka. Se korosti tunnetta ja mielikuvitusta, kansallistunnetta ja filosofista idealismia porvariston ahnasta rationalismia vastaan.
Englantilainen John Ruskin (1819–1900) ruoti 1843 kirjoituksessaan taiteen tehtävästä porvariston hyödyn filosofiaa, utilitarismia.
Ruskinin mielestä utilitaristeille maailma on talli ja sen hedelmät rehua. He puhuivat sydämensä kyllyydestä taloista, maasta, ruuasta ja vaatetuksesta ikään kuin vain nämä asiat olisivat hyödyllisiä.
Heille näkeminen, ajatus ja ihailu olivat hyödyttömiä. Jos he saisivat päättää, muuttaisivat utilitaristit itsensä ja sukunsa myytäviksi vihanneksiksi.
Porvaristo karsasti todellista taidetta, koska taidetta on joko ymmärrettävä ja otettava se vakavasti tai sitten sivuutettava kokonaan.
Porvari halusi muokata taiteen kepeäksi huvitukseksi. Näin se palvelisi rationaalisen rahanlaskennan joutohetkinä rentouttajana ja uusien riistovoimien antajana, jos ei keksinyt hyödyllisempääkään tekemistä.
Nopeatempoisen hyödyntavoittelun ja taiteen pitkäkestoisuuden välille repesi kuilu. Pääomien kasvattaminen ja sen vanavedessä syntynyt teknologia suosivat pikasanomia ja kerskailevaa näytteillepanoa.
Turhamaisuus syrjäytti rakkauden, tuon taiteen ainoan palveluskelpoisen suojelijan, joka perustui lahjomattomuuteen ja vilpittömään omanarvontuntoon.
Porvaristo peitti oman henkisen rajallisuutensa ja klassisen sivistyksen puutteensa ylisanoihin ja kerskailuun.
Ruskin muistutti, että suurkaupungeissa jalostetaan kaikkea muuta paitsi ihmisiä:
Valkaisemme pellavaa, lujitamme terästä, jalostamme sokeria ja muovaamme savea. Yhdenkään elävän ihmishengen iloiseksi tekeminen, vahvistaminen, jalostaminen ja muovaaminen ei sisälly kustannusarvioihin, joilla mitataan etuuksia.
Kurjuus voidaan poistaa Ruskinin mukaan vain, jos kaikki yhteiskuntaluokat ymmärtävät, millainen työ on hyväksi ihmiselle, mikä kasvattaa ja tekee ihmisen onnelliseksi.
Se edellyttää eduntavoittelun lopullista uhraamista. Työn tuotoksille ja tuloksille on määrättävä samat terveellisyyden ja jalostavuuden vaatimukset kuin kauneuden ihanteillekin.
Työläisen ihmisarvon alentaminen ei voi olla hyödyn ja halpojen tuotteiden lähtökohta.
Lähde: Ilona Reiners, Anita Seppä & Jyri Vuorinen(toim.): Estetiikan klassikot – Platonista Tolstoihin. Gaudeamus 2009