Puoluejohtajan todellisuus hämärtyy: Sitä luulee, että on tunnettu

Kiireinen, väsynyt, sosiaalinen. Näin vasemmiston puheenjohtaja Paavo Arhinmäki määrittelee itsensä.

– Juuri nyt kiire ja väsymys ovat päällimmäisinä.

Arhinmäki on tehnyt tammikuun puolivälistä seitsenpäiväistä työviikkoa ja onnittelee itseään siitä, että huomasi kesällä varata maakuntakierroksen päätteeksi kalenteriin vapaan viikonlopun.

– Se oli ehdottoman tärkeä loppurutistuksen kannalta, hän arvio.

– On tärkeää, että syö terveellisesti ja huolehtii liikunnasta. Jos saa uhrattua kaksi tuntia kuntosalille, se poikii neljä tuntia lisää työaikaa.

Jotta pärjää puoluejohtajana, on elettävä säntillisesti.

– Siinä joutuu luopumaan paljosta. Ei ehdi juuri tavata kavereita, ei voi istua pitkää iltaa ja jauhaa asioita. Useimmiten on niin väsynyt, että menee kotiin. Ja kirjoittaa siellä seuraavan päivän kolumnia.

Etupäässä kampanjointi on hauskaa, kun sen oikein oivaltaa. Esimerkiksi sen, että Arhinmäki melkein ei päässyt puoluejohtajien arvopaneeliin Helsingin tuomiokirkon kryptaan.

– Ovihenkilö sanoi, että juu, tämä on täynnä, mutta voitte mennä tuomikirkkoon, jonne tilaisuus videoidaan. Yritin sanoa, että minun pitäisi tulla tähän keskusteluun, mutta hän sanoi, että on nyt niin täyttä, että tuomiokirkkoon. Minä, että mun pitäisi tulla keskustelemaan tänne, ja hän, että voi, kun kryptassa ei ole enää tilaa. Sitten sanoin, että kun mun pitäisi olla yksi niistä keskustelijoista siellä paneelissa. Henkilö siihen, että a-haa, te olette varmaan se, jota odotetaan.

Todellisuus hämärtyy, kun tuntemattomat pysäyttävät kadulla juttelemaan.

– Sitä luulee, että on tunnettu.