JHL:n Tuire Santamäki-Vuori esittää korvamerkityn hoivamaksun säätämistä, jotta ikäihmisten palvelulupauksen uskottavuus taataan.
– Vanhuspalvelulain työstäminen jatkuu osana uuden hallituksen ohjelmaa, Santamäki-Vuori muistutti vieraillessaan tiistaina Seinäjoella, Lapualla ja Alajärvellä.
– Yhtenäiselle sääntelylle on ilmeistä tarvetta niin, että ikääntyneiden oikeudet hoitoon ja hoivaan täsmennetään.
JHL esitti 2000-luvun alussa hoivarahaston perustamista. Sillä olisi tasattu hoivamenojen maksurasitusta ilman, että olisi muutoin puututtu palveluiden järjestämis- tai rahoitusvastuuseen. Näin olisi sitouduttu yhteiskunnan rahoitukseen tulevista hoivamenoista ja vältetty saman verran tulevia veronkiristyksiä tai muiden väestöryhmien etuuksien karsintaa.
Veronalennus oli tärkeämpää
Valtiovarainministeriö kuitenkin katsoi, että parasta varautumista tulevaisuuteen on valtionvelan takaisinmaksu. Valtion velkaa onkin lyhennetty ja valtion omaisuutta myyty. Samaan aikaan verotusta on kuitenkin reippaasti alennettu, ja hoivan rahoitus on jäänyt turvaamatta. Kokonaisveroaste on laskenut kymmenessä vuodessa noin viidellä prosenttiyksiköllä – sama määrä, jonka valtiovarainministeriö arvioi julkisen talouden kestävyysvajeeksi.
– Nykymenolla nuoremmille polville on tulossa joko raskas maksu-urakka tai yhteiskunnan lupausta ikäihmisten hoivapalveluista ei kyetä lunastamaan. Kumpikin vaihtoehto on huono, Santamäki-Vuori linjasi.
– Sukupolvien oikeudenmukaisemman taakanjaon näkökulmasta olisi pikaisesti selvitettävä korvamerkityn hoivamaksun säätämistä, jolla suuret ikäluokat ehtisivät vielä parinkymmenen vuoden ajan osallistua rahoituksen kokoamiseen yhteisiin hoivapalveluihin. Varat käytettäisiin aikanaan kunnille maksettaviin valtionosuuksiin.
Nyt on yhdestoista hetki
Palvelulupauksen uskottavuus edellyttää luottamusta verorahoituksen riittävyyteen sekä kokemusta oikeudenmukaisesta rahoitusvastuusta sukupolvien kesken.
– Muutoin päähuomio siirtyy yksilöllisiin hoivavakuutuksiin ja muihin sijoitustuotteisiin, joilla hyvätuloiset turvaavat vain omia palvelujaan. Nyt on yhdestoista hetki linjata toimia sekä rahoituksen kestävyyden että oikeudenmukaisen taakanjaon varmistamiseksi.
Kriittiset hetket ovat vuoden 2030 tietämillä, jolloin suuret ikäluokat ovat yli 80-vuotiaita ja palvelutarve suuri. Työeläkkeissä on jo käytössä eläkevastuiden osittainen rahastointi ja palkansaajien eläkemaksun ikäporrastus.
– Ne ovat osa sukupolvisopimusta, jolla suuret ikäluokat ovat itse osallistuneet omien eläkkeidensä rahoitukseen. Hoivan osalta vastaavaa varautumista ei nyt ole, sanoo Tuire Santamäki-Vuori.
uutiskirje 
