Osa 1960-luvun eurooppalaisesta radikaalinuorisosta lähti poliittisen väkivallan tielle, mutta saksalainen elokuvaohjaaja Harun Farocki valitsi taistelukentäkseen taiteen. Hänen hyvä ystävänsä Holger Meins sen sijaan liittyi RAF-terroristijärjestöön.
– Poliittisen agitaattorin tai edes opettajan rooli ei ollut koskaan minun tavoitteeni. Olin halukas toimimaan omalla tavallani kunnianhimoisesti mutta en suoraan poliittisen aatejärjestelmän mukaan.
Taiteessaan Farocki on aina kritisoinut sotapolitiikkaa, imperialismia, kapitalismia ja markkinatalouden absurdeja ilmiöitä. Hän ei kuitenkaan käy juupas–eipäs-leikkiin vaan kommentoi asioita intellektuellin tyyliin epäsuorasti. Hän esittää oman näkökulmansa, jolla hän pyrkii asioiden ytimeen, ongelman juurille.
Provosoivaan kysymykseen, miksi Farocki ei lähtenyt mukaan poliittiseen terrorismiin, hän vastaa arkailematta:
– Olin myös pelkuri. Mutta on huomattava, että minulla oli jo lapsi, kun olin 24. Minulle oli selvää, ettei ollut kuviteltavissa, että taistelisin asein. Olin kyllä totaalisen päättäväinen työskentelemään kulttuurikentällä.
Silti Farocki ei kiellä voimakkaita poliittisia ajatuksiaan. Niiden perusteella hänkin olisi voinut teoriassa lähteä mukaan.
Asiasta lisää Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 25.3.2011.