Viikon kysymys
Elintarvikkeiden valmistajat voivat ilmoittaa lisäaineen E-koodin sijaan aineen kemiallisella nimellä. Kuluttajille kirjavat ilmoituskäytännöt tuottavat hämmennystä.
Miksi lisäaineen saa merkitä kahdella tavalla, ylitarkastaja Tytti Itkonen Elintarviketurvallisuuskeskus Evirasta?
– EU-direktiivi ja sitä kautta kansallinen lainsäädäntömme määrittelee merkintätavan. Käytäntö on yhtenäinen koko EU:n alueella. Lain mukaan lisäaineiden käyttötarkoitusta kuvaava ryhmänimi on pakollinen kuten esimerkiksi happamuudensäätö- tai emulgointiaine. Sen lisäksi ilmoitetaan lisäaine joko E-numerolla tai lisäaineen nimellä.
Kuka merkintöjä valvoo?
– Valvonta on elintarvikelaissa säädetty kunnan tehtäväksi. Kunnan viranomainen käy oman alueensa kaupoissa ja valmistuslaitoksissa. Hyvin harvoin tulee tapauksia, joissa joku lisäaine on jäänyt ilmoittamatta tai se on ilmoitettu väärin.
Onko E-koodi automaattisesti pahasta?
– Ei se ole yhtään sen pahemmasta kuin lisäaineen oma nimikään. Viranomaisen näkökulmasta lisäainekeskustelussa on ylireagointia. Lisäaineisiin liittyy pelkoja niiden turvallisuudesta, mutta aineet ovat EU:ssa turvalliseksi havaittuja. Eihän niitä muuten saisi käyttääkään.
Miten kuluttajat voivat tunnistaa paljon lisäaineita sisältävän elintarvikkeen?
– Pidemmälle jalostetut tuotteet sisältävät yleensä enemmän lisäaineita. Tuotteen tunnistaa E-aineiden tai kemiallisten nimien määrästä.
– Evirasta on saatavilla E-koodiopas, jonka kanssa voi suunnistaa kaupassa ja tarkistaa, onko jokin kummallinen aine E-koodillinen. Kuluttajat hamstraavat oppaita aina innolla messuilla. Nyt olisi tilaisuus käyttää niitä.
Onko lisäaineita, jotka valmistaja voi jättää ilmoittamatta?
– Jos elintarvikkeen valmistukseen käytetään lisäainetta sisältävää elintarviketta, lopullisen tuotteen tuoteselosteessa sitä ei tarvitse mainita. Poikkeuksia ovat lisäaineet, jotka maistuvat tai näkyvät lopputuotteessa. Tällaisia ovat esimerkiksi aromit ja värit.
Mitä lisäaineita suomalaiset välttelevät erityisesti?
– Ainakin natriumglutamaattia. Nitriittejä myös siitä päätellen, että jotkut lihatalot pyrkivät tekemään nitriittömiä tuotteita. Se on kuluttajan huijaamista, koska kasviuutteet, joilla aine korvataan, sisältävät luontaisesti samaa nitriittiä.
Ovatko kuluttajat toivoneet selkeämpiä merkintätapoja?
– Sellainen käsitys on tullut, että kuluttajat toivovat lisäaineita olevan vähemmän. En usko, että ilmoittamistapa sinänsä merkitsee. E-numero on yleisin, koska se vie vähemmän tilaa. Pakkauksissa tila on rajoitettu ja kemialliset nimet ovat hyvin pitkiä. EU:n tulevassa merkintäasetuksessa ei ole nykykäytännöstä poikkeavaa. Nykyinen merkintätapa siis säilyy entisellään.