Kapitalismin perustekijät 8
Tavaran kiertokulun kaava on yksinkertainen. Se on tavaran myymistä toisen tavaran, esimerkiksi työvoimatavaran ostamiseksi. Pääoma tarkoittaa ostamista voitolla myymistä varten.
Työvoimaa pitäisi saada ostettua mahdollisimman halvalla, jotta lisäarvo poikisi mahdollisimman suureksi. Silti kävelevänä lompakkona palkansaajan olisi kulutettava mahdollisimman paljon.
Yhteiskunnan omistus- ja tuotantosuhteiden sijaan köyhyydestä ja työttömyydestä porvaristo teki 1800-luvulla yksilön luonteen ominaisuuden.
Santeri Alkio kuvaa 1890 ilmestyneessä novellissaan Salliman oikkuja tutunkuuloisen keskustelun maatyöläisen ja tilallisen välillä. Isäntä väittää työn teettämisen vieraalla olevan niin kallista, ettei kannata teettää. Siksi maanviljelijä on köyhempi kuin itselliset mökkiläiset.
– Mutta milläs tavalla köyhät itselliset nyt niin kovin hyvin voivat, kun ei saa työtä? Älkää, isäntä, puhuko niin karkeata leikkiä.
– Kyllä tekevällä aina työtä on ja puhtaan palkan saa kouraansa…
– Mutta kun kukaan ei anna niitä töitänsä tehtäväksi!
– Mene muihin kyliin, jos et omassa kylässä saa.
– Entä jos ei niissäkään anneta; ja muuten, niin työväkeä on kyllä niissäkin joutilaina.
– Joutilaina…ovat niin komeiksi paisuneet tähän aikaan, etteivät viitsi tehdä työtä ollenkaan kohtuu palkoilla.
Työttömältä on pakkotakavarikoitu hänen ainoa pääomansa, työvoimansa ja ammattitaitonsa. Työttömyyden poistamiskeinot muistuttavat tilannetta, kun satapaikkaisen elokuvateatterin yhteen esitykseen jaetaan kymmenentuhatta vapaalippua.
1800-luvulla elinkeinovapauden rajoitukset estivät tilatonta väestöä käyttämästä joutoaikojaan hyväkseen käsiteollisuutta harjoittamalla, koska heillä ei ollut oikeutta myydä valmistamiaan tuotteita.
Se ei kuitenkaan estänyt säätyläisiä ja porvareita kummastelemasta sitä, miten turmeltuneet elämäntavat synnyttivät laiskuutta ja huolettomuutta rahvaan keskuudessa.
Vapaa markkinatalous on syrjäyttänyt elinkeinovapauden nykyporvariston kielenkäytössä. Palkansaajat puhuvat oikeudesta työhön, koska virallisesti työvoima on valtion erityisessä suojeluksessa.
Käytännössä ei ole toteutunut enempää vapaa markkinatalous kuin oikeus työhönkään. Jos työvoiman suojelua harjoitettaisiin yhtä innokkaasti kuin valvontakameroiden ja vartijoiden lisäämistä ja poliisin oikeuksien laajentamista, mehän eläisimme sosialismissa.
Maailman valuuttamarkkinoiden päivittäinen arvo on noin 60-kertainen maailman vuosittaisen viennin arvoon nähden.
Suurin osa pääomista kiertää ympäri maapalloa ”työttöminä kulkureina,” koska niille ei löydy paikkaa, missä lisääntyä ja luoda uusia työpaikkoja.