Nyt jo eronnut pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) teki tunnetun ”Rukan lumilla” syntyneen esityksensä yleisen eläkeiän nostamisesta miltei tasan kaksi vuotta sitten. Vanhasen esitys ammuttiin silloin aika nopeasti alas, ennen muuta ammattiyhdistysliike nousi vastarintaan.
Esitystä ei kuitenkaan ole haudattu.
Parin vuoden aikana käyty keskustelu on itse asiassa vain vahvistanut sen, että Vanhasen esitys ei ollut mikään yksittäinen raittiin ilman esiin ponnauttama älynväläys. Hän vain ajoitti esityksensä ovelasti. Varsinkin työnantajien etujärjestöt ovat pitäneet eläkeiän nostamista koko ajan sitkeästi esillä aina silloin, kun jossakin on ryhdytty keskustelemaan työurista ja keinoista pidentää niitä.
On ihan eri asialla olla 20 asteen pakkasessa rakennuksen telineillä kuin ilmastoidussa toimistossa kirjoituspöydän takana.
Nykyisistä hallituspuolueista erityisesti kokoomus peesaa työnantajien etujärjestöjä tässä kuten melkein kaikissa muissakin mahdollisissa asioissa.
Viime aikoina on tuntunut siltä, ettei kulu päivääkään, etteikö joku nostaisi eläkeiän pidentämistä esiin. Torstaina sen teki työeläkevakuuttaja Ilmarisen toimitusjohtaja Harri Sailas, jonka mielestä ”Suomen talous ei selviä väestön ikärakenteen muutoksesta ilman vanhuuseläkeikärajan nostamista”.
Työurien pidentämistä ei Sailaksen mukaan edellytä niinkään työeläkejärjestelmä vaan koko kansantalouden kestävyys eli valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok.) lanseeraamasta kestävyysvajeestahan tässä on jälleen kyse. Sailas sanoi uskovansa, että työurien pidentämisestä syntyy työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken kokonaisratkaisu ja kymmenen vuoden päästä eläkeikä on nykyistä korkeampi.
Uskokoon ken tahtoo. Ihan helposti ainakaan SAK:lainen ammattiyhdistysliike ei tälle linjalle taivu. Kymmenen vuotta on tosin pitkä aika ja kaikenlaista liennyttävää voi toki tapahtua.
Helppo niin Sailaksen kuin muidenkin siistiä sisätyötä tekevien on vaatia eläkeiän nostamista. Ammatit ovat kuitenkin erilaisia ja työn kuormittavuus vaihtelee suuresti.
Kaikki eivät yksinkertaisesti kestä edes 63 vuoteen. Näin on ennen muuta raskaissa, fyysistä voimaa ja kuntoa vaativissa töissä. On ihan eri asia olla 20 asteen pakkasessa rakennustelineillä kuin ilmastoidussa toimistossa kirjoituspöydän takana.
Kun kansalaiset eivät ole lähtökohdiltaan tasavertaisessa asemassa, niin ei pidä esittää yhtä tiettyä (ja vielä korotettua) eläkeikää varsinkaan tilanteessa, jossa nykyinen 63–68 vuoden liukuva eläkeikä on alkanut toimia suunnitellulla tavalla.
Sen sijaan esillä on pidettävä myös muita keinoja. Ennen muuta on edistettävä työssä jaksamista, pyrittävä vähentämään työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista sekä nopeuttamaan nuorten pääsyä työn syrjään kiinni.