Kapitalismin perustekijät 3
Espanjalaiset ja portugalilaiset löytöretkeilivät 1400-1500-luvuilla Atlantin ja Intian valtamerillä Jumalan nimissä, jotta vääräuskoiset ohjattaisiin takaisin oikealle tielle. Kolumbuksen palattua Amerikasta, juutalaiset karkotettiin Espanjasta.
Noilla ryöstöretkillä opittiin kapitalismin perustotuus: väkivallan teho ja pelottavuus määrää hinnat, eikä mikään satu kysynnän ja tarjonnan laista. Epätasainen vaihto on kapitalismin ensimmäinen ehto.
Immanuel Wallersteinin mukaan kapitalismissa tämä ikiaikainen epätasainen vaihto voitiin piilottaa.
Epätasaisen vaihdon piilotusleikki oli mahdollista kapitalistisen maailmantalouden sisäisen rakenteen takia. Siinä erotettiin näennäisesti taloudellinen toiminta ja poliittinen toiminta. Maailmanlaajuisella yhteiskunnallisella työnjaolla tähdättiin pääoman rajattomaan kasaamiseen.
Näennäisesti itsenäiset valtiot olivat vastuussa poliittisista ratkaisuistaan ja lainsäädännöistään. Lisäksi valtioilla oli omat armeijat, joiden tuella ne toteuttivat lainsäädäntöään, joka oli aina kytköksissä työn hintaan ja työvoiman kohteluun.
Historiallisen kapitalismin aikana miltei kaikki tavaraketjut ovat kulkeneet valtioiden rajojen yli. Tavaraketjujen ylikansallisuus on pätenyt yhtä hyvin 1500-luvulla kuin tänä päivänäkin.
Wallerstein korostaa, että tärkeintä on ollut luoda sotilaallisin toimin keinotekoista niukkuutta.
Tavarat kulkivat eri alueiden välillä siten, että alue, jolla oli ”enemmän” tiettyjä tuotteita, myi niitä toisille alueille reaalikustannustasoa korkeampaan hintaan. Päinvastaiseen suuntaan kulkevissa tuotteissa toimittiin käänteisesti.
Tappiolle jäänyt alue oli periferiaa, hyötyvä alue keskusaluetta. Pääomien keskittyminen keskusalueille synnytti sekä rahapoliittisen perustan että poliittisen motivaation vahvojen valtiokoneistojen luomiseen.
Ne kykenivät takaamaan sen, että periferian valtiokoneistot jäivät heikompaan aseman. Tämän avulla alakynteen jääneitä valtioita voitiin painostaa hyväksymään yhä suurempaa erikoistumista esimerkiksi maataloudessa eksoottisten hedelmien tuottamisessa.
Alakynnessä olevat valtiot antoivat käyttöön halpaa työvoimaa. Samalla ne loivat ja vahvistivat kotitalousrakenteita, jotka sallivat halvan työvoiman uusintamisen.
Ulospäin hinnat näyttivät aina persoonattomien taloudellisten voimien hallitsemilla maailmanmarkkinoilla neuvotelluilta. Piilevän väkivallan mahtavan koneiston käyttöönotto ei ollut tarpeellista jokaisen liiketoimen yhteydessä. Väkivallan uhka takasi ja takaa, että vaihto pysyy epätasaisena.
Lähde: Immanuel Wallerstein: Historiallinen kapitalismi, suom. Tapani Hietaniemi, Vastapaino 1987