Joku saattoi odottaa, että Tampereen Työväen Teatterin Manner-näytelmä pureutuisi kuvaamaan taiteilija- ja kulttuuripiirien lesborakkautta.Turhaan.
Viikko sitten kantaesitetty näytelmä ei niinkään ole tarina kahden tamperelaisen, kuuluisan runoilijan ja äidinkielen opettajan välisestä rakkaudesta, sen heräämisestä, täyttymyksestä ja lopulta tuhosta.
Se on ennen kaikkea kuvaus Mannerin yksinäisyydestä ja kaipuusta. Kyse on fiktiosta, tai ehkä jonkinlaisesta dokumentaarisesta fiktiosta, koska näytelmä perustuu muun muassa Tuula Hökän toimittamaan teokseen Kirjoittamisen aika, joka pitää sisällään Mannerin kirjeet vuosilta 1963–1969.
Vasta Remingtonin seurassa runoilija vapautuu, omalla tavallaan.
Manner kirjoittaa: ”Hyvin yksinäisen ihmisen onnettomuus on siinä ettei hän voi antaa itseään pois: ei Jumalalle sen paremmin kuin toiselle ihmiselle, ja siitä murheen syvyys… olla heitettynä kokonaan itsensä huomaan.”
Lainaus kiteyttää näytelmän ytimen. Kuvaus Mannerin ja Mäenpään ystävyydestä todistaa sitä kipeyttä, joka yksinäisyyden kalvolla eristetty kokee. Läheisyyden kaipuu on kova. Voiko sitä ilman elää?
Ainakin Manner eli ja loi kiihkeästi, runoutta, näytelmiä. Teki käännöstöitä. Mutta myös järkkyi mieleltään. Siksi näytelmässä oli kahden naisroolin lisäksi herra K., joka on muun muassa ääni Mannerin pään sisältä.
Marja Skaffari ja Annina Ärölä tekevät hienot roolityöt 1960-luvun hengessä. Skaffarin Manner on vahva ja heikko samanaikaisesti. Sanat ajavat häntä takaa kaikkialla. Remingtonin näppäimistön kautta paperille tallentuu vivahteikkaana ja vahvana kaikki se, mitä runoilija omassa henkisessä vankilassaan kokee.
Mäenpäätä Skaffarin Manner lähestyy kerta toisensa jälkeen epävarman kiihkeänä. Yhteys toteutuu kuitenkin vain yhteisten mielenkiinnon kohteiden kautta.
Ärölän äidinkielenopettajasta ei pääse – ja hyvä niin – selvyyteen, että mitä hän lopulta tavoittelee ystävyydellään Manneriin. Onko hän ajan hengestä tietoinen ja lainkuuliainen nainen, joka kieltää kiintymyksensä naiseen. Vai onko hän vain ajan merkittävää kulttuurivaikuttajaa hyödyntävä laskelmoija.
Toiveikkaimmillaan naisten välinen suhde näyttäytyy arassa, pinnan alla kuohuvassa tanssikohtauksessa. Myös taitekohta, kun Mannerin toiveikkuus rakkauden suhteen romahtaa, reaktio on pidättyvä. Vasta Remingtonin seurassa runoilija taas vapautuu, omalla tavallaan.
Seija Holman sovitus ja Auvo Vihron ohjaus välttävät vahvoja tulkintoja kahden naisen suhteesta. He enemmänkin luovat asetelman, jossa kirjetekstit saavat puhua puolestaan. Ja kyllähän Mannerin sanoilla on voimaa, kunhan malttaa kuunnella.
TTT:n Kellariteatteri: Manner. Näyttämösovitus Seija Holma, ohjaus Auvo Vihro, lavastus Mari Hämäläinen, valo- ja äänisuunnittelu Timo J. Mäkinen, rooleissa Marja Skaffari, Annina Ärölä ja Juha Äystö. Kantaesitys oli 21.1.