Kapitalismin perustekijät 2
Englannin kuningas Henrik VIII:ssa (1491–1547) tiivistyy moderni kapitalismin henki. Hän oli 3-vuotias Espanjan ja Portugalin jakaessa sen aikaiset maailmanmarkkinat jättäen Englannin nuolemaan näppejään.
Vielä 1530-luvun alkupuolella Englannin kirkko ansaitsi kiinteistöillään 400 000 punnan vuositulot. Kruunun maat tuottivat Henrikille vaivaiset 40 000 puntaa.
Englannin yläluokkaan kuului noin 50 000 ihmistä, eli kaksi prosenttia koko väestöstä. He saivat vuodessa tuloja yhteensä puoli miljoonaa puntaa.
Espanjan ja Portugalin rikastuminen Amerikasta tuoduilla kulta-, hopea- ja jalokiviaarteilla ei jäänyt Englannin yläluokalta huomaamatta.
Saksassa katolisen kirkon anekauppaa vastustavien protestanttien vaatimukset kantautuivat yhä voimakkaammin Kanaalin yli.
Henrik huudatti itsensä 1531 kirkon ylimmäksi johtajaksi kuten nykyään kansainvälisten suuryhtiöiden omistajat yrittävät anastaa päätäntävallan kansallisvaltioilta.
Henrikin suorittamasta kirkon ryöstöstä on uskonpuhdistusta ylistävissä historiankirjoituksissa käytetty nimitystä ”luostarien lakkauttaminen”.
Vuonna 1536 Henrik takavarikoi luostareilta ja kirkolta 374 pienen luostarin maat ja tulot. Sen jälkeen oli vuorossa 180 suurempaa luostaria, useita kirkkoja, sairaaloita sekä 700 irlantilaista luostaria.
Yli 60 prosenttia kirkon varoista siirtyi kruunulle, joka sai haltuunsa myös kirkon maiden, rakennusten ja arvoesineiden pääoma-arvon.
Tämän jälkeen maat siirtyivät kruunulta etupäässä hoviherroille ja kuninkaan suosikeille lampaiden laidunmaaksi.
Tilanne muistutti meneillään olevaa tapahtumaketjua, kun suuryhtiöt, pankit ja finanssikeinottelijat ovat takavarikoimassa kansallisvaltioiden omaisuutta ja verovaroja tuhansien miljardien eurojen arvosta.
Henrik liitti alueisiinsa Walesin ja tuli myös 1541 Irlannin kuninkaaksi samaan tapaan kuten USA valtasi 2003 Irakin öljykentät.
Henrik loi lujan laivaston ja laski pohjan Englannin vuosisataiselle meriherruudelle, eli tulevalle kolonialismille.
Henrikin kirkkopolitiikka kuvastui hänen kuudessa avioliitossaan. Vaimoja olivat Katariina Aragonialainen, Anna Boleyn, Jane Seymor, Anna Kleve, Katariina Howard ja Katariina Parr, joista Boleyn ja Howard mestattiin.
Kirkon muistutus köyhien keskuudessamme olemisesta alkoi kaikua kuuroille korville. Kirkon omaisuuden uudet haltijat eivät ottaneet hoitaakseen kirkon kaikkia hyväntekeväisyyteen liittyviä tehtäviä, vaan ulkoistivat ne viranomaisille.
Oli koittamassa irtolaislainsäädäntöön perustuva pakkotyölaitosten aikakausi.