Intian koululaitoksen antamat tietotekniikkavalmiudet ovat sitä luokkaa, että kirjoituskoneilla olisi päästy samaan tulokseen.
Tuomio tulee 20 vuotta sen jälkeen, kun Intia päätti aloittaa it-taitojen opetuksen 1,2 miljoonassa koulussaan. Arvioijana on YK:n maailmanlaajuista e-koulujen ja -yhteisöjen kehityshanketta Intiassa vetävä Ashish Garg.
– Harva koululainen Intian maaseudulla on päässyt lähellekään tietokonetta, muistuttaa Veena Sethi. Tämän naisen ansiosta sääntöön on kuitenkin tullut poikkeuksia.
Kellarista se alkoi
Jäätyään eläkkeelle delhiläisen yliopiston professorin virasta Sethi otti 2005 asiakseen järjestää it-opetusta Mukteshwarin koululaisille Nepalin naapurissa sijaitsevassa Uttarakhandin osavaltiossa.
Aluksi tarjolla oli kaksi vanhaa pc:tä Sethin talon kellarissa.
Vuonna 2008 Sethi perusti Udaan-verkoston toteuttamaan viranomaisten kaavailemia it-kursseja.
Osalla valtion kouluista oli atk-laitteita, mutta kurssit herättivät Sethin mukaan vähän kiinnostusta.
– Syyksi sanottiin ne tavalliset: ei ole sähköä, ei opettajia eikä viranomaisten lupaa yhteistyöhön järjestön kanssa, hän kertoo.
Udaan löysi kumppanikseen Nanyangin teknisen yliopiston Singaporesta. Viime toukokuussa valituissa Mukteshwarin kouluissa alkoi Yksi kannettava joka lapselle -ohjelma (OLPC).
Hankkeen tavoitteena on tarjota kahdelle miljardille kehitysmaan lapselle välineitä oppimiseen, itseilmaisuun ja tutkimukseen.
Puun alta bittiavaruuteen
Yli miljoona sadan dollarin (77 euron) hintaista XO-läppäriä on jo jaettu. XO toimii langattomasti ja käyttää ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmia.
– XO soveltuu syrjäseuduille, missä luokkahuone voi sijaita puun alla, OLPC:tä Intiassa johtava Satish Jha sanoo.
Mukteshwarissa 136 oppilasta viidestä eri koulusta käyttää vuorotellen 15:tä läppäriä. Koneiden lataamisen turvaamiseksi mukaan pääsivät aurinkoenergiaa hyödyntävät koulut.
Mukteshwarilaisen peruskoulun rehtori Anuradha Saksena iloitsee siitä, että lapset oppivat tietokoneita käyttäessään äidinkielensä hindin ohella englantia.
Uudet visualisointimahdollisuudet ovat hänen mukaansa lisänneet lasten kiinnostusta myös matematiikkaan ja luonnontieteisiin.
Udaan käynnisti vuoden 2011 alussa uuden kurssin yläasteen oppilaille.
– Aloitamme suositulla animaatio-ohjelmalla, ja sitä seuraa grafiikkaohjelma. Tarkoitus on tehdä oppimisesta haastavaa muttei pelottavaa, Sethi kertoo.
– Se on kuin polkupyörällä ajoa, jota ei voi oppia nousematta pyörän päälle ja kaatumatta muutaman kerran, hän vertaa.