Valko-Venäjän suojasää, jos sitä edes sellaiseksi voi kutsua, ei kestänyt kauan. Presidentinvaaleissa maata yksinvaltiaan ottein hallitseva presidentti Aleksandr Lukashenko salli itselleen seitsemän vastaehdokasta. Heti vaalien jälkeen hän heitätti vastaehdokkaansa lukkojen taa. Itse vaaleja taas tuskin muut kuin uudelleen valittu presidentti kannattajineen pitävät rehellisinä.
Valko-Venäjän presidentti kuitenkin vähät välittää häneen kohdistuneesta kritiikistä. Tälläkin hetkellä vangittuna on noin 700 opposition edustajaa. Opposition johtajia uhkaillaan jopa 15 vuoden vankeustuomioilla.
Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin lisäksi myös YK on ihmisoikeusvaltuutettunsa suulla vaatinut Lukashenkoa lopettamaan opposition vainoaminen – tuloksetta. Lukashenko syyttää oppositiopuolueita häntä vastaan suunnattujen mellakoiden järjestämisestä ja uhkaa kieltää kaikki mielenosoituksiin osallistuneet puolueet.
Omia kansalaisiaan vainoava Valko-Venäjä on jäämässä entistä enemmän syrjään kaikesta kansainvälisestä toiminnasta, mutta se ei diktaattori Lukashenkoa tunnu haittaavan. Liittolaiskumppani Venäjäkin on varoittanut Valko-Venäjää maiden välisten suhteiden heikkenemisestä, koska pidätettyjen joukossa on ollut myös kymmenkunta venäläistä.
Jos vaalit voitetaan vilpillä, kansalaisten sanan- ja kokoontumisvapautta rajoitetaan rajusti ja eri mieltä olevia heitetään putkaan ja heiltä riistetään ihmisoikeudet, niin sellaista maata ei voi demokratiaksi kutsua. Maan tilanne on eurooppalaisittain enemmän kuin huolestuttava eikä parempaa näytä olevan näköpiirissä.