Hei Mari ja Jyrki sekä Anni-rakas, eikö olekin hassua, miten suomalaiset menevät joka talvi sekaisin lumesta. Isot ihmiset kiroilevat pää punaisena, kun liikenne seisoo ja palaveri alkoi jo. Onhan kuitenkin aika pöllöä odottaa, että arki sujuisi puolen metrin hangessa yhtä sukkelasti kuin lempeässä toukokuun tuulessa.
Eihän ongelma olekaan lumi, vaan kohtuuttomat odotukset. Vai mitä ajattelette? Sehän oli Paasikivikin sitä mieltä, että viisauden alku on tosiasioiden tunnustamisessa.
Sää on jaettu tosiasia. Lumi yhdistää ihmisiä, ja räntä se vasta yhdistääkin. Sää on kosketuspinta, joka auttaa meitä eläytymään toistemme elämään. Se on hyvä lähtökohta ajattelulle.
Oletteko koskaan yrittäneet juosta puolen metrin hangessa?
Otetaan esimerkki läheltä: puolen metrin hanki. Oletteko koskaan yrittäneet juosta puolen metrin hangessa? Ehkä ette ole. Minusta olisi tärkeää, että muistaisitte miltä tuntuu juosta puolen metrin hangessa, joten voisitte kokeilla sitä nyt, kun Helsingissä on paljon lunta. Ottakaa vaikka koko hallitus mukaan.
Hankilenkin ajan voisitte ajatella Tuomasta, joka on nyt kolmekymppisenä viimeinkin pääsemässä kiinni itsenäisen aikuisen elämään viidentoista loputtoman pitkän päihdehuuruisen vuoden jälkeen. Ellei sitten romahda ensi viikolla.
Tai Annaa, joka uskaltautui transtutkimuksiin varhaisessa keski-iässä ja saattaa siis ehtiä elää melkein puolet elämästään omana itsenään, vaikka helppoa sekään ei tule olemaan.
Tai Mattia, jolta meni puoli vuosisataa sen tajuamiseen, ettei lapsuudessa koettu hengellinen ja seksuaalinen väkivalta katoa pitämällä käsiä korvilla ja huutamalla sisäänpäin. Mikään terapia ei kuitenkaan tee hänestä enää ehjää.
He eivät taida oikein vastata oikeistohallituksen ihmiskuvaa. Heidän elämänsä on ollut puolen metrin hangessa juoksemista, usein vaakarännässä ja kesäkengissä ja liian lyhyissä housuissa.
Siinä käy niin, että kaatuu usein, etenee hitaasti ja saa haavoja nilkkoihin. Se ei tunnu samalta kuin sellainen elämä, jossa kävellään lämmitetyllä ja levennetyllä jalankulkukäytävällä. Itse asiassa se on sen verran raskas taival, että raskaammaksi se voi muuttua vain siinä tapauksessa, että joku käy tekemässä lumen alle jäähän avantoja.
Ja kas, niitähän on tosiaan viime vuosina kairattu. Hangessa kaatuilevilla on ollut monia vaihtoehtoja: on voinut mulahtaa terveyskeskusmaksujen korotukseen tai liukastua suoraan mielenterveystyön rapauttamiseen ja kohtuuttomiin tuottavuusvaatimuksiin. Ja vastaisuudessa voikin sitten upota jo nuorena toimeentulotuen alentamiseen.
Melko hyistä.
Kirjoittaja on tietokirjailija Hattulasta.