YK:n kaksiviikkoiselta Cancúnin ilmastokokoukselta ei kovin paljon etukäteen odoteltu Kööpenhaminan epäonnistumisen jälkeen. Cancúnissa prosessi pysyi kuitenkin hengissä ja jopa eteni taas ainakin yhden askeleen. Kompromissina syntyneeseen lopputulokseen on yleisesti eri tahoilla oltukin tyytyväisiä. Erityisesti ratkaisun syntymisestä on kiitelty isäntämaa Meksikoa sekä myös Intiaa.
Valitettavasti varsinaisia konkreettisia päätöksiä tehtiin vähän. Periaatteelliset päätökset antavat kuitenkin uutta toivoa kansainväliseen yhteistyöhön.
Oikeansuuntainen on muun muassa päätös perustaa uusi ilmastorahasto, jonka on määrä kanavoida miljardeja dollareita ilmastotoimiin kehitysmaissa. Rikkaiden maiden pitäisi hoitaa sen rahoitus. Periaatepäätöksen jälkeen alkanee kiista siitä, kuka mitäkin maksaa ja millä perusteilla? Olennaisin asia tämän rahaston suhteen on siis ratkaisematta.
Teollistuneiden maiden päästövähennyksistäkin päästiin jonkinlaiseen yksimielisyyteen. Miten tavoitteet lopulta toteutetaan, jää kuitenkin edelleen hämärän peittoon? Niistä väännetään vielä ankarasti kättä tulevissa neuvotteluissa.
Toivoa tulevasta herättää se, että päätöslauselmaa kannatti selvä enemmistö maailman maista. Merkittävää on, että tukensa sille antoivat muun muassa Kiina, Yhdysvallat, Intia sekä 27 EU-maata. Mukana oli myös suurin osa Latinalaisen Amerikan valtioista, Afrikan ryhmä ja iso joukko köyhimpiä kehitysmaita. Lähtökohdat jatkoneuvotteluille ei siis Cancúnissa ainakaan heikentyneet.