Irlannin talouskriisiin ei vielä löytynyt ratkaisua. Edelleen on epäselvää, millä keinoin maan pankkikriisi ratkaistaan, vaikka Euroopan unioni ja Kansanvälinen valuuttarahasto IMF lähettävätkin edustajansa Irlantiin juonimaan ratkaisukeinoja.
Irlannin tilanne tuo mieleen Suomen muutamia vuosia sitten, jolloin meilläkin kriisiin ajautuivat nimenomaan pankit. Yksi asia tässäkin kriisissä on ainakin varmaa eli Irlannin talous joutuu tiukalle hevoskuurille, jonka maksumiehiä ovat tavalliset irlantilaiset, vaikka heillä ei olisikaan osaa ei arpaa ongelmien syntyyn.
Näinhän siinä aina käy eli kansankielellä sanottuna herrat möhlivät, kansa saa maksaa. Pankkien johto ja omistajat rikastuivat ja lasku postitettaisiin jälkikäteen Euroopan veronmaksajilla.
Irlanti ei itse – ainakaan vielä – ole tukea pyytänyt, mutta vaikea on ajatella, että se itse itseään pystyisi suosta nostamaan.
Irlannin kanssa ollaan nyt toisenlaisessa tilanteessa kuin Kreikan kanssa keväällä. Silloin koko oppositio, niin SDP, Vasemmistoliitto, Perussuomalaisetkin ja osin myös Kristillisdemokraatitkin vaativat lainoille vakuuksia, mutta hallituspuolueet jyräsivät enemmistöllään toisenlaisen ratkaisun eli puskurirahastovaihtoehdon.
Nyt mahdollinen Irlannin tuki – kuten muidenkin maiden – sidottaisiin vakuuksiin. Mitä mahdolliset vakuudet sitten olisivat, on epäselvää kaikille? Sekin visainen pulma voi realisoitua.
Missään tapauksessa Irlannin tai minkään muunkaan maan pankkikriisiä ei saa kaataa veronmaksajien piikkiin eikä väärin tai huolimattomasti toimineita pankkeja pidä ehdoin tahdoin pelastaa tilanteessa, jossa tarvitaan perusteellisia muutoksia koko kriisin aiheuttaneeseen finanssijärjestelmään.