Kansan Uutisetkin kertoi menneen viikon poliittisesta ”facebook-kohusta”, eli Paavo Arhinmäen statuspäivityksestä. Statuksessa mainittiin myös vihreiden äänestäneen sivistysvaliokunnassa Arhinmäen esitystä vastaan. Esityksessä vaadittiin opintorahan korottamista ja opintotuen sitomista indeksiin.
Statukseen tuli nopeasti vihreiltä kommentteja, joissa Paavoa muistutettiin siitä, että hallituksessa joutuu joustamaan. Samaan hengenvetoon sanottiin Vasemmistoliitonkin aikoinaan totelleen isompia hallituskumppaneitaan.
On ymmärrettävää, että puheenjohtajaa muistutellaan puolueensa menneistä tekemisistä. Lipposen hallituksien päätöksistä kuitenkin muistutellaan esimerkiksi myös minua. Sain äänestää eduskuntavaaleissa ensimmäisen kerran samana vuonna kuin Vasemmistoliitto luopui hallitusvastuusta, eli vuonna 2003. Vasemmistoliittoon liityin 2006. En siis koe, että minun tulisi ottaa vastuuta, saatikka puolustella Vasemmistoliiton vanhoja tekemisiä
Puolustavatkovihreiden tulevatkin sukupolvet nykyistä hallitusta?
Keskustellessani vihreissä toimivien ystävieni kanssa huomaan, että suuri osa heistä puolustaa vihreiden hallitukseen menoa ja siellä pysymistä intohimoisesti. Ymmärrän hyvin, että hallituksesta käsin asioihin pystyy vaikuttamaan eri tavalla kuin oppositiosta. En vaan ymmärrä kritiikittömyyttä.
Minulla ei ole minkäänlaista tarvetta puolustella Vasemmistoliiton menneitä tekemisiä hallituksessa. Tarvittaessa olen kykeneväinen kritisoimaan puolueeni nykyisiäkin kansanedustajia, jos he tekevät mielestäni tyhmiä päätöksiä.
Vasemmistoliiton hallitukseen pääseminen ei ole itseisarvo. Hallitukseen mentäessä täytyy olla varma, ettei joudu törkeästi pettämään omia äänestäjiään. Mielenkiinnolla odotan puolustavatko vihreiden tulevatkin sukupolvet nykyistä hallitusta. He joutuvat vielä vuosienkin, ehkä vuosikymmentenkin, päästä selittämään, sitä miksi vihreät olivat hallituksessa, joka päätti jättää jälkipolville perinnöksi ydinjätettä kahden uuden ydinvoimalan verran.
Kirjoittaja on Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja.