Kuntoutus paransi heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten itsenäisen asumisen edellytyksiä, muttei pidentänyt kotona asumisen aikaa viiden vuoden seurannassa.
IKÄ-hanke on vuosina 2002–2007 toteutettu kokeellinen vaikuttavuustutkimus, jossa arvioitiin Kelan kehittämän verkostomallisen ikäihmisten kuntoutuksen terveys- ja talousvaikuttavuutta sekä kartoitettiin kuntoutusyhteistyötä kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa.
Tutkimushankkeeseen osallistui 741 eläkkeellä olevaa Kelan hoitotuen saajaa, joiden kotona selviytymistä uhkasi heikentynyt toimintakyky. Olettamuksena oli, että kuntoutus pidentää sitä aikaa, jonka heikkokuntoinen ikäihminen pystyy asumaan kotona.
Alkututkimuksen jälkeen tutkittavat satunnaistettiin kuntoutus- ja verrokkiryhmään. Kuntoutujat osallistuivat kahdeksan kuukauden aikana kolmijaksoiselle kuntoutuskurssille.
Toimintakyky koheni
Keski-iältään yli 75-vuotiaiden tutkittavien fyysinen suorituskyky oli heikko ja kolmasosalla henkinen suorituskyky oli heikentynyt. Vuoden seurannassa kuntoutujien toimintakyky oli kohentunut tai se oli heikentynyt vähemmän kuin verrokkien.
Kuntoutus paransi heikkokuntoisten kotona asuvien ikäihmisten itsenäisen asumisen edellytyksiä. Sen sijaan se ei, vastoin ennakko-olettamusta, pidentänyt kotona asumisen aikaa viiden vuoden seurannassa.
Kuntoutujien tuki- ja kotipalvelujen käyttö lisääntyi, mutta heidän sosiaalipalvelujensa, erityisesti asumisensa, kustannukset olivat kuntoutuksen jälkeen verrokkeja pienemmät, koska he käyttivät kevyempiä palvelumuotoja.
Yksilön tarpeet huomioon
Monet kuntoutukseen osallistuneet kokivat sen hyödylliseksi oman arjessa selviytymisensä kannalta. Toiset taas eivät kokeneet saaneensa kuntoutuksesta toivomaansa apua ja tukea.
Hankkeen johtopäätöksissä todetaan, että ikäihmisten kuntoutus tulee suunnitella ja toteuttaa kuntoutujan tarpeiden mukaisesti. Yksilöllisten tarpeiden määrittelyn tulisi perustua kuntoutujan kokemuksiin sekä kuntoutuksen asiantuntijoiden arvioihin ja tietoihin kuntoutujan elämäntilanteesta.
IKÄ-hanke toteutettiin Kelan terveys- ja toimeentuloturvaosaston ja tutkimusosaston sekä Helsingin yliopiston, Jyväskylän yliopiston ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä.