Minun sukupolveni on nähnyt sosialismin romahduksen. Byrokraattiset ja ahneet puoluepamput komensivat ja rohmusivat vain itselleen, ja siten tuhosivat miljoonien ihmisten utopian paremmasta maailmasta.
Me kaikki olemme nähneet, miten vapaan kapitalismin seurauksena pankkiirit ovat melkein tuhonneet eri maiden kansantaloudet.
Olen nähnyt voimakkaan työväenliikkeen kummankin suunnan hapertuvan ja kaikki lehdet ovat nykyään täynnä vasemmiston kriisiä ja sen tulevaisuuden pohdintaa.
Emme ole olleet vain Ei kaikkea vastaan -liike, vaan hyvin luovasti olemme liittoutuneet milloin viljelijöiden, taiteilijoiden tai tutkijoiden kanssa puolustamaan jäsentemme etuja.
Jareed Diamond on teoksessaan Romahdus laajan monitieteellisen aineiston avulla eri vuosituhansien ja mantereiden kulttuurien kohtaloita tutkien pyrkinyt erittelemään, millaiset tekijät ovat vaikuttaneet yhteisön säilymiseen tai tuhoutumiseen. Eräs keskeinen tekijä hänen mukaansa liittyy yhteiskunnallisen eliitin asemaan.
”Vielä yksi rationaaliseen käyttäytymiseen liittyvä etujen ristiriita syntyy, kun päätöksiä tekevän eliitin edut eivät ole samat kuin muun yhteiskunnan. Esimerkiksi Enronin johtajat laskivat oikein, että saisivat itselleen valtavia rahasummia ryöstämällä yrityksen kirstut ja aiheuttaisivat näin vahinkoa osakkeenomistajille ja että he luultavasti selviäisivät uhkapelistään.”
”Koko kirjoitetun historian ajan itseensä ihastuneiden kuninkaiden, päälliköiden ja poliitikkojen teot tai tekemättömyydet ovat olleet yhteiskuntien romahdusten säännöllinen syy, olivatpa he mayakuninkaita, Grönlannin viikinkipäälliköitä tai moderneja ruandalaisia poliitikkoja.”
Tullessani Leipomotyöntekijäin ammattiosaston työntekijäksi liittomme oli tasapainoliitto. Jäsenkunta jakautui hyvin tasaisesti kansandemokraatteihin ja sosiaalidemokraatteihin. Pääkaupunkiseudun alueella sosiaalidemokraattien kannatus oli jopa leipomoammattiosastossa suurempaa kuin kansandemokraattien.
Tilanne on muuttunut näiden vuosien aikana. Kansandemokraattista liikettä ei enää ole, vasemmiston yhteiskannatuskin on suuresti vähentynyt ja Neuvostoliitto on romahtanut. Koko Euroopan vasemmiston kannatus on dramaattisesti heikentynyt.
Samaan aikasarjaan liittyen SEL:n vasemmistoryhmän kannatus on noussut esimerkiksi pääkaupunkiseudun alueella noin 80 prosenttiin. Minä en puhu tätä kaivaakseni verta sosiaalidemokraattisten toveriemme nenästä. Liittomme keskeiset linjaukset on tehty yksimielisesti ja kunnioitan useimpia sosiaalidemokraattisia työtovereitani ja kentän väkeä hyvinä vasemmistolaisina taistelijoina.
Haluan tällä puheenvuorolla osallistua keskusteluun koko vasemmiston tulevaisuudesta. Nimittäin joskus voi toimia oikein ja voittaa ja jotain hyvää me olemme siis tehneet, koska tuloksemme ovat vuodesta toiseen parantuneet. Olemme poikkeus valtavirrasta ja tämän tuloksen analysointi saattaa auttaa laajemminkin koko vasemmistolaista liikettä.
Emme ole sisäistäneet maailman kauppajärjestön hankkeita siirtää valta kansalta suuryhtiöille ja rikkaille, eivätkä meidän johtajamme samaistuneet rikkaaseen eliittiin ja sen arvoihin. Ammattiyhdistyspolitiikan alueella emme sisäistäneet sitä kansainvälisen kilpailukyvyn mantraa, että palkankorotukset tulee mitoittaa alhaisiksi. Olemme pyrkineet kaikella sillä voimalla, mihin jäsenistö on ollut valmista, hakemaan mahdollisimman suuria palkankorotuksia.
Emme hyväksyneet työaikajoustoja yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ja olemme jäsenistön kanssa yhteistyössä kyenneet torppaamaan monia työnantajien epäkohteliaita hankkeita.
Emme uskoneet EU:n työvoiman, pääoman ja tavarain vapaan liikkuvuuden autuuteen, emmekä painostaneet jäseniämme äänestämään EU:n puolesta. Emme hyväksyneet valtionyhtiöiden myyntiä vaan taistelimme kaikin voimin Koskenkorvan puolesta.
Emme ole olleet vain Ei kaikkea vastaan -liike, vaan hyvin luovasti olemme liittoutuneet milloin viljelijöiden, taiteilijoiden tai tutkijoiden kanssa puolustamaan jäsentemme etuja. Luonnonsuojelijoiden kanssa yhdessä taistelimme jo 1980-luvulla ilmastoystävällisemmän energiamuodon, maakaasun Helsinkiin.
Kun työpaikat romahtivat, emme sulkeneet oviamme työttömien hädältä vaan teimme kaikilla alueilla voitavamme auttaaksemme heitä. Olemme myös järjestäneet sen tuhannen tuhatta eläkeläistapahtumaa, lastenjuhlaa, risteilyä ja retkeä, jotta jäsenistömme yhteishenki paranisi ja he kokisivat, että SEL on heidän järjestönsä.
Liittomme mainostaa itseään jäsenvaltaisena liittona. Yli kolmenkymmenen vuoden ajan olen nähnyt tämän käsitteen merkityksen ympärillä käytyä arjen nujakointia. Joskus osasto on ollut liittoa vastaan, joskus aluetoimistomme ja liitto ovat taistelleet, valtuusto ja hallitus, henkilökunta ja hallitus; variaatioita on ollut paljon ja jonkun kerran on raahauduttu kotiin hyvin haavaisina.
Aikoinaan liiton puheenjohtaja Arvo Hautala rakensi liittomme henkeä erityisesti jäsenvaltaisuuden ja hyvän toveruuden henkeen. Jarl Sund jatkoi samalla linjalla. Tullessani tänne taistolaistyttönä, halusin tehdä monia asioita uudella tavalla tai uusia asioita ja tuli paljon sanomista. Jarl Sund tuli aina tuekseni. ”Antaa tytön tehdä, sehän on koko liiton etu”, hän sanoi.
Tilanteessa, jossa taistelimme kannatuksesta, opimme kunnioittamaan toisiamme ja hyödyntämään kaikkien taidot liiton hyväksi. Se edellytti sitä, että kuuntelimme ja opimme kunnioittamaan toisiamme. Luottamusta ei saavutettu kurilla ja vaatimuksilla vaan olemalla kunnioitettava ja ahkera. Syntyi jäsenvaltainen toimintakulttuuri, joka on meidän tuloksiemme tärkein taustatekijä.
Haluan tällä puheenvuorollani sanoa, että liittomme toimintamuodot, sen poliittiset linjaukset ja toimintakulttuuri ovat mahdollistaneet sellaisia tuloksia ja kannatusta, jollaisesta vasemmistolaisessa kentässä harvoin voidaan iloita. Voisimme olla ylpeitä tuloksista, mutta meidän tulisi analysoida myös menneiden vuosien työtämme, koska tuloksia ei saa tyhjästä eivätkä mitkään eilispäivän voitot ole tae tulevaisuudesta. Tilanteessa, jossa Euroopan vasemmisto pohtii tulevaisuuttaan, voimme kuitenkin tarjota mainion esimerkin; selliläisten viitottamalla tiellä eteenpäin!
Kirjoittaja tuli 1976 Helsingin Leipomo-työntekijäin ammattiosaston työntekijäksi ja vuonna 1994 Etelä-Suomen alueen toimistonhoitajaksi. Puheenvuoro on pidetty hänen jäädessään eläkkeelle 30.syyskuuta.