Kansanedustajien palkkion nosto kuohuttaa säännönmukaisesti kansaa. Niin nytkin eikä ihan syyttä.
Nyt marraskuun alussa edustajien palkkioita korotetaan melkein ”yleisen linjan” mukaisesti eli 1,5 prosenttia. Tätä korotusta voikin pitää kohtuullisena, sillä edellisestä palkkionkorotuksesta on kulunut jo 2,5 vuotta.
Sitä vastoin ensi keväänä palkkioihin tuleva 6,5 prosentin korotus on kohtuuton. Korotuksesta päättänyt, ulkopuolisista koostuva eduskunnan palkkiovaliokunta ei edes mitenkään perustellut, kuinka se on näin suuriin korotuksiin päätynyt. Ovat perustelut mitkä tahansa, ne on syytä julkistaa.
Kansalaisten oikeustajuun noin suuri korotus ei mene millään varsinkaan nykyisessä taloustilanteessa, vaikka se jäisikin ainoaksi korotukseksi uusien kansanedustajien nelivuotisella toimikaudella.
Jossakin vaiheessahan palkkioita pitää tarkistaa, mutta oliko hetkikään korotuksen suuruuden lisäksi juuri nyt oikea. Politiikkojen arvostus on – valitettavasti – pohjalukemissa ja tässä tilanteessa palkkioiden nostaminen antaa sellaisen signaalin, että edustajat huolehtivat vain omista eduistaan.
Vaikka palkkioiden korotus on ulkoistettu palkkiotoimikunnalle, kansalaiset eivät hevin usko, etteikö edustajilla itselläänkin voisi olla jotakin tekemistä korotusten kanssa.
Sinänsä on hyvä asia, että kevään vaaleissa valittavien kansanedustajien palkkioiden suuruus on päätetty etukäteen ja tiedossa jo silloin, kun ehdokkaat lähtevät mukaan vaalikisaan. Kansanedustajille pitää myös voida maksaa kunnon korvaus yhteisten asioiden hoitamisesta. Siten voidaan vähentää muun muassa mahdollisia ulkopuolisia sidonnaisuuksia.
Oikeasta palkkion tasosta taas voidaan käydä loputonta keskustelua riippuen siitä, mihin tasoa vertaa.