Uudistuneella festivaalialueella esiintyi tuttuja taitajia ja uusia lupauksia, joista monien mielestä yleisönsä ottavin oli Trio Tepander.
– Nämä pojat kyllä keksitään, kuului joku kommentoivan Ilja ja Johannes Tepon hulvattoman hauskaa ja nimenomaan yleisönsä ottavaa esiintymistä, soittoa, laulua ja laulujen sanoja, verbaalisuutta, ilmeitä, eleitä ja liikkeitä, joista muodostui basisti-kitaristi Sampsa Asikaisen tahdittama kokonaisuus.
Pojat etenevät omilla taidoillaan, vaikka mukaan rappina Iljan ja Johanneksen isä Jaakon Hilimasta ja Onnista kertovan kappaleen kelpuuttivatkin. Tästä puusta omena on pudonnut omille varpaille.
Vienan naiset ja kirkon Sanna
– Voiko laulu tästä enää paremmaksi tulla, kaksi ihmisääntä yhteensopivammaksi, tuli kuulijan mieleen Liisa Matveisen ja Tellu Turkan Vienan naisia kuunnellessa. Kihaus tarjosi ensiesityksen toiseenkin kertaan, mistä kiitos.
Kolmas Kihaus Folkin kova naisnimi on niin ikään Matveisen ja Turkan tavoin Hedningarnassa laulanut Sanna Kurki-Suonio, joka esiintyi kirkossa pidetyssä päätöskonsertissa. Ei taida laulu todellakaan enää paremmaksi tulla näiden tyttöjen jälkeen. Ellei sitten Anna Fältin.
Rääkkylässä asuva Jukka Kyllönen on kitarasta ja lyömäsoittimista tuttu taitaja, joka ansaitsee tulla ”keksityksi”. Hän on yksi Tuulenkantajista, yksi Burlakoitten soittajista, yksi monissa kokoonpanoissa.
Kansanmusiikkia kaivataan radioon ja televisioon nykyistä enemmän. Se on kansan tahto. Tämän tietää radioääni Pia Rask, joka perheineen lomaili Kihaus Folkissa.
– Sommelosta tulee oma ohjelma.
Sommelosta omat terveisensä sanailivat ja lauloivat jo Rymäkän kanssa esiintyneet Lempi ja Impi H., Perinnetohtorit. Tytöissä on tyyliä. Tyyliä oli etnoretroa laulavissa Kuunkuiskaajien Susanissa ja Johannassakin.
Rahvaan laulua rajojen takaa
Kihaus Folkin kaukaisin vieras lienee ollut Kiinassa asuva GangZi, joka esitti unohdettua kurkkulaulua ja Mongolian kansanmusiikkia.
– Ei se ole vaikeaa, kertoi laulamisen itsestään jo kaksivuotiaana aloittanut mies.
Ensivaikutelma Suomesta on hyvä, siihen eivät purreet hyttysetkään – eikä sitä murtanut meidän humalahakuisuutemmekaan.
Anuksenkarjalasta – niin kuin se livvinkielellä kuuluu sanoa – kotoisin oleva Santtu Karhu on Pohjois-Karjalassa jo yhtä tuttu kuin rajan takana Karjalassa.
– Mie raiskaan rahvaan lauluja, kertoo hän luomulauluistaan. Omalla kielelläni, niin kuin toivon Santeri-poikanikin joskus tekevän. Kalevalaista kulttuuria ei enää ole, on vain pienet siivuset siitä.
Paljain jaloin tästä eteenpäin
Nousut ja laskut kokenut ensin Kihaus, nyttemmin Kihaus Folk on nyt nousussa rääkkyläläiseltä maaperältä ja vaikka paljain jaloin. Festivaalialue on siirtynyt Rääkkylän koulukeskuksen asvalttipihasta nurmikolle.
– Tämä on paljon parempi paikka, kiitteli aikaisemminkin mukana ollut Jakob Donner-Amnell. Samaa mieltä oli koko festariväki.
Tyytyväisiä ovat järjestäjätkin, Rääkkylä Folk, tuottaja Yrjö Koskinen ja hyvin organisoitu talkooväki.
– Tästä on hyvä jatkaa, lupaa puheenjohtaja Hanne Hämäläinen. Tänä vuonna teemana oli idän kansanmusiikkijuna, ensi vuonna puhaltavat uudet tuulet.
– Paras Kihaus ikinä, kiitteli hyväntuulinen herrasmies lauantaiehtoona. Hänen tavoin Kihaus Folkista nauttineet helsinkiläiskävijät lupasivat viedä ilosanomaa pääkaupunkiseudulle.
uutiskirje 