Juhannus sujui suomalaisittain totuttuun tapaan. Viime vuosina ehdittiin jo toivoa, että suomalaiset osaisivat juhlia ja että varsinkin vesillä ja maanteillä olisi tolkku mukana. Tänä vuonna jouduttiin taas pettymään – valitettavasti. Juhlapyhän surullinen saldo on vähintäänkin 22 kuolonuhria, synkin juhannus vuosikymmeneen.
Tutkijoiden tehtävä on selvittää, miksi myönteinen kehitys pysähtyi nyt kuin seinään. Onko asennetasolla tapahtunut nyt jotakin, josta ei näy selviä merkkejä? Entisen kaltaisina jatkuneista valistuskampanjoista se ei ainakaan liene kiinni.
Suomessa on tuhansia järviä, joten luulisi, että suomalaiset tuntevat vesien vaarat. Kuitenkin viime vuonnakin hukkui 147 suomalaista, joista valtaosa eli 127 oli miehiä. Hukkumisiin Suomessa liittyy varsin usein alkoholi, jonka vaaroista meitä on myös valistettu vuosikymmenet.
Erilaisia kampanjoita tarvitaan varmaan edelleenkin, mutta onko nyt on edetty vaiheeseen, jossa valistus ja kampanjat eivät enää tehoa? Vihdoin ja viimein nyt onkin käynnistetty tutkimusprojekti, jonka tarkoituksena on selvittää, löytyykö esimerkiksi juuri hukkumisille yhteisiä selityksiä. Jos yhteisiä selittäviä tekijöitä paljastuu, niin niiden poistamiseen on silloin helpompi etsiä myös tepsiviä keinoja.
Maanteillä kuolee vuosittain edelleenkin noin 300 tienkäyttäjää. Muutos teillä on viime vuosikymmenten aikana ollut hurja, sillä vielä 1970-luvulla liikenne vei vuosittain yli tuhannen suomalaisen hengen ja noista ajoistahan muun muassa autojen määrä on lisääntynyt runsaasti.
Liikenneturvallisuutta on parannettu määrätietoisesti niin sääntöjä tiukentamalla ja järkevöittämällä kuin kehittämällä tiestöä, ajoneuvoja kuin valvontaakin. Asenteetkin ovat muuttuneet, vaikka yhä löytyy valitettavan paljon niitä, jotka muista välittämättä yhä ajavat liian kovaa, laiminlyövät turvavöiden käytön, ajavat humalassa tai huumeiden alaisena…