Pääministeri vaihtui ja sen myötä myös hallitukseen tuli yksi uusi ministeri. Keskusta hyvitti puoluekokouksensa valinnoissa pettymään joutuneita pohjois-suomalaisia valitsemalla kuntaministeriksi törnäväläisen kansanedustajan Tapani Töllin, joka nousee parrasvaloihin lähes täydellisestä tuntemattomuudesta.
Mari Kiviniemellä ja koko hänen hallituksellaan olisi ollut tuhannen euron paikka profiloitua muutoksen hallitukseksi vaikeassa taloustilanteessa. Kiviniemi jätti tilaisuuden hyödyntämättä. Hallituksen ensiaskeleet – muun muassa ”miniohjelmaneuvottelut” – osoittavat, että mitään muutosta ei tapahdu.
Nykyisessä työttömyystilanteessa on kuitenkin harvinaisen huono linjavalinta se, ettei tee mitään, jotta virheetkin jäisivät tekemättä. Vaalit ovat kuitenkin jo lähellä. Jos keskusta alkaa kesän gallupeissa puuskuttaa entistä lähempänä kokoomusta niskaan, niin toivopuolue voi hermostua. Se heijastuu myös hallituksen toimintaan.
Kiviniemen pätkähallitus ei tehne kovia poliittisia päätöksiä, vaikka sillä niiden tekoon on täydet valtuudet. Sen rooliksi on jäämässä maan hallinnointi, toimiminen ikään kuin väliaikaishallituksena. Kaikki puolueet alkavat kesän jälkeen valmistautua täysillä vaaleihin, jossa pelikenttä mahdollisesti jaetaan uusiksi.
Virkamieskunta taas tekee taustalla töitä hartiavoimin tähtäimessään vaalien jälkeen valittava uusi hallitus, joka sitten viimeistään alkaa kiristää verotusta – etenkin kulutusveroja – ja leikata kansalaisten etuuksia.