Miltei kuin yhdestä suusta niin porvarihallitus kuin työnantajienkin edustajat ovat viime kuukaudet veisanneet samaa virttä työurien pidentämistarpeesta. Keskustelu on urautunut jankutusasteelle. Eri työryhmät ovat pohtineet ja pohtivat edelleen kelvollisia keinoja, joilla suomalaiset saataisiin pidettyä nykyistä kauemmin työn syrjässä kiinni.
Palkansaajapuolellakaan ei aseta kyseenalaiseksi tavoitetta pidentää työuria, jos töitä on tarjolla ja jos niitä ei täydy tehdä sairaana tai raihnaisena. Yleisen eläkeiän korottaminen väkisin ei ole mikään ratkaisu ongelmaan.
Alkuviikosta julkaistu Kuntoutussäätiön ja Eläketurvakeskuksen teettämä Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimus kertoo, että eläkkeellesiirtymisen ikä myöhentyisi noin puolella vuodella, jos mielenterveyden häiriöiden eli lähinnä masennuksen vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkeläisten määrä puolittuisi. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvien eläkkeiden puolittuminen myöhentäisi eläkkeellesiirtymisikää niin ikään neljä kuukautta.
Sairauksien ehkäiseminen on aina halvempaa kuin sairauksien hoito niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.
Ylipäätään työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrän lasku toisi koko kansantalouteen miljardisäästöt ja siirtäisi keskustelun työurista kertaheitolla ihan toiselle tasolle.
Katseet pitää nyt siirtää työpaikoille, mutta se kai lienee työnantajienkin tahto, sillä hehän haluavat neuvotella työehdoistakin mieluiten juuri yritystasolla.
Työnantajien onkin nyt vastattava tähän haasteeseen ja lopetettava puheet eläkeiän yleisestä korottamisesta. Sekin on selvitetty, että jos työntekijät ovat fyysisesti ja psyykkisesti kunnossa, niin he ovat valmiit tekemään töitä pitempään. Kolmannes työkyvyttömyyseläkeläisistäkin haluaa palata takaisin työelämään.
Työpaikoilla kaikki ei ole kunnossa, jos työkyvyttömyyseläkkeelle jää vuosittain 24 000 ihmistä. Kaikkia heitä ei toki pystytä kuntouttamaan takaisin työelämään eikä kaikkia vammautumisiakaan pystytä ennakolta estämään. Paljon ennaltaehkäisevää työtä on kuitenkin tehtävissä etenkin mielenterveyden ongelmien kanssa. Sairauksien ehkäiseminen on aina halvempaa kuin sairauksien hoito niin yksilön kuin yhteiskunnankin kannalta.
Ratkaisu ei ole myöskään se, että työkyvyttömyyseläkehakemuksia ryhdyttäisiin syynäämään vielä nykyistäkin tiukemman seulan läpi. Ratkaisu löytyy ennen muuta työolojen parantamisesta ja siinä samalla työterveyshuollon tehostamisesta.