Eläkkeellesiirtymisen ikä myöhentyisi noin puolella vuodella, jos mielenterveyden häiriöiden vuoksi myönnettyjen työkyvyttömyyseläkeläisten määrä puolittuisi. Masennukseen perustuvien eläkkeiden osuus tästä on neljä kuukautta.
Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin perustuvien eläkkeiden puolittuminen myöhentäisi eläkkeellesiirtymisikää myös neljä kuukautta.
Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä oli Suomessa viime vuonna 59,8 vuotta. Työkyvyttömyyseläkkeelle puolestaan siirryttiin keskimäärin 52,2 vuoden iässä, masennuksen perusteella keskimäärin 49 vuoden iässä.
Työurakeskusteluun oikeata sisältöä
Nämä tutkimustulokset suorastaan huutavat siirtämään työurien pidentämisestä käytävän keskustelun painopistettä työelämän sisällön ja työhyvinvoinnin kysymyksiin.
Tähän keskusteluun tuo pohjatietoa tiistaina julkaistu Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimus. Tutkimuksessa selvitetään eroja ammattiryhmien välillä työkyvyttömyyseläkkeiden alkamisessa vuosina 1997–2006.
Kuntoutussäätiön ja Eläketurvakeskuksen toteuttama tutkimus on osa masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävää Masto-hanketta. Tutkimustulosten perusteella hankkeen keväällä 2011 julkistettavassa loppuraportissa tehdään suosituksia työkyvyttömyyden vähentämiseksi.
200 000 henkilötyövuotta hukkaan
Vuosittain siirtyy työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle yli 20 000 suomalaista. Kolmannes työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisistä johtuu jostakin tuki- ja liikuntaelimen sairaudesta, toinen kolmannes mielenterveyden häiriöstä. Yksittäisistä sairauksista yleisin työkyvyttömyyseläkkeen peruste on masennus.
Yhden vuoden aikana työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien mukana poistuu työvoimasta kaikkiaan noin 200 000 potentiaalista henkilötyövuotta. Tällöin arvioidaan, että henkilöt olisivat työkykyisinä pysyessään jatkaneet työelämässä 63 vuoden ikään.
Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen oli koko tutkimuksen tarkastelujakson ajan työntekijäammateissa yleisempää kuin toimihenkilö- ja asiantuntija-ammateissa. Se on lähes kaksi kertaa yleisempää.
Tutkijoiden työkyky kestää
Maa- ja vesirakennusalan avustavat työntekijät, puutarhatyöntekijät ja lomittajat olivat työntekijöiden ammattiryhmiä, joissa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen oli työntekijäryhmistä keskimääräistä suurempaa.
Miesten ammattiryhmissä erottuivat myös rakennusviimeistelijät ja alan aputyöntekijät, naisten ammattiryhmissä siivoojat sekä sairaala- ja keittiöapulaiset.
Asiantuntija- ja toimihenkilöammattien ryhmässä alkoi mielenterveyden häiriöistä johtuvia eläkkeitä eniten näissä ammateissa toimivilla 58-64-vuotiailla naisilla sekä muun muassa sairaanhoitajilla ja vakuutusvirkailijoilla. Valtaosa näistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu masennuksesta.
Näissä ammateissa oli mielenterveyden häiriöistä johtuvien eläkkeiden osuus keskimääräistä suurempi myös kirjasto- ja arkistotyöntekijöillä, toimistotyöntekijöillä sekä toimittajilla ja taiteilijoilla.
Yliopisto-opettajat ja tutkijat ovat ammattiryhmiä, joissa eläkkeellesiirtymistä tapahtuu työkyvyttömyyden vuoksi kaikkein vähiten.
Työntekijäeläkkeissä yhteys työttömyyteen
Erot työntekijä- ja asiantuntija-ammattien välillä korostuvat tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Tähän sairausryhmään perustuvia eläkkeitä alkoi ensin mainituissa ammateissa lähes kolme kertaa enemmän kuin jälkimmäisissä.
Mielenterveyden häiriöihin perustuvissa eläkkeellesiirtymisissä erot näiden kahden ammattiryhmän välillä ovat pienemmät.
Merkillepantavaa on se, että alle 58-vuotiailla mielenterveyden häiriöihin perustuvia eläkkeitä alkoi työntekijäammateissa enemmän kuin asiantuntija-ammateissa, kun suhde iäkkäämmässä ryhmässä oli päinvastoin.
Työttömyydellä oli tilastollinen yhteys varsinkin työntekijöiden masennuksesta johtuviin eläköitymisiin. Työntekijäammateissa masennuseläkettä edelsi usein työttömyys. Asiantuntija-ammateissa yhteyttä työttömyyden ja näiden eläkkeiden välillä ei sen sijaan todettu.
Monen tekijän summa
Eri ammattiryhmien erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisissä ovat monen tekijän summa. Merkittävimmin se ovat selitettävissä työhön liittyvillä tekijöillä, kuten työn fyysisellä ja henkisellä kuormittavuudella.
Työssä selviytymiseen eri ammateissa vaikuttavat myös ammattiryhmien väliset erot työhyvinvointitoiminnassa, varhaisen tuen ja työhön paluun käytännöissä sekä työsuojelussa ja työterveydenhuollossa. Samoin toimivat myös vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, toimivat henkilösuhteet, oikeudenmukainen kohtelu, hyvä ilmapiiri sekä lähipiiriltä työssä saatava tuki .
Ammattiryhmien välillä on eroja myös terveyteen liittyvissä elintavoissa, jotka voivat osaltaan vaikuttaa työkyvyn rajoittuneisuuteen.
Tiina Pensola, Raija Gould ja Anu Polvinen: Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimus (STM:n selvityksiä 2010:16)