Vanhana aikana tässä vaiheessa kevättä kirjoitettaisiin yhteenvetoa päättyneestä sopimuskierroksesta työmarkkinoilla. Nyt sellaista ei voi tehdä, koska mikään ei varsinaisesti koskaan pääty, vaan käynnissä on työnantajien haluama jatkuvien neuvottelujen aika. Tämä näyttää tarkoittavan myös jatkuvien konfliktien aikaa.
Jonkinlainen hengähdystauko on kuitenkin koittanut. Mennyt kevät oli niin erikoinen, että ammattiyhdistysliikkeen olisi syytä tehdä ennen syksyllä jatkuvia koitoksia kunnollinen arvio tapahtuneesta. Työnantajien linja on parin viime vuoden aikana koventunut olennaisesti siitä, mihin konsensushakuisessa Suomessa totuttiin useiden vuosikymmenten aikana. Miten pystytään vastaamaan rajuihin pyrkimyksiin heikentää työelämän perimmäisiä kulmakiviä?
Työnantajien uudenlaisen röyhkeyden taustalla on ainakin kaksi asiaa.
Miten pystytään vastaamaan rajuihin pyrkimyksiin heikentää työelämän perimmäisiä kulmakiviä?
Ensiksi suuryritykset toimivat maailmanlaajuisilla markkinoilla eikä Suomi ole niiden silmissä enää isänmaa samalla tavalla kuin ennen.
Toiseksi elinkeinoelämän ja sen järjestöjen johdossa on tapahtunut sukupolvenvaihdos. Kansainvälisissä kouluissa oppinsa saaneilla teknokraateilla on paljon enemmän yhteistä eliittikoulujen kasvattien kuin suomalaisten lattiatason työntekijöiden kanssa. Isänmaan sijaan heidän keskeinen arvonsa on pörssikurssin nostattaminen.
Työehtojen heikennysvaatimusten etulinjaan joutuivat keväällä elintarviketyöläiset. Heitä vaadittiin luopumaan viisipäiväisestä työviikosta ja kahdeksan tunnin työpäivästä. Eikä vain vaadittu. Laillisen lakon suhteellisen pitkää kahden viikon ilmoitusaikaa työnantajat käyttivät yrityksiin murtaa lakko etukäteen. Jo aiemmin satamalakossa rikkurityövoimaa värvättiin aivan avoimesti, mistä ei tässä maassa ole sitä ennen tehty vuosikymmeniin.
Ay-johtajille voi suositella kevätretkeä Viroon. Siellä on konkreettisesti nähtävissä, mikä on suomalaisten yritysten ja yritysjohtajien toimintamalli ja tavoite: Prisma-markettien työntekijöiden palkkoja leikattiin tässä kuussa 12–15 prosenttia ja Rautakirjan kymmenen. Stockmann vähensi jo viime vuonna myyjien työaikaa (HS 26.5.). Vaihtoehdoksi palkanalennuksiin suostumiselle on annettu irtisanominen.
Suomessa on työnantajien tahdosta luovuttu keskitetystä sopimisesta, mutta yhteisrintamasta palkansaajaliikkeellä ei näinä aikoina ole varaa luopua.