Vihreä liitto onnistui viikonlopun puoluekokouksessaan pitämään ikävät asiat pinnan alla. Puolue istuu hallituksessa, joka esittää lupaa peräti kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Luonnonsuojeluliiton hallituksen puheenjohtajan Risto Sulkavan mukaan istuva hallitus on ehkä historian luonto- ja ympäristökielteisin.
Mediapelin taitavat vihreät käänsivät omiinkin tekoihinsa kohdistuvan arvostelun ja väistivät kriittisen keskustelun muiden puolueiden syyttelyllä ja niiden jakamisella vuohiin ja lampaisiin. Ikään kuin puolue olisi vuoden kuluttua portinvartijana eikä kynnysmattona hallitusneuvotteluissa.
Aidosti kiinnostava oli sunnuntainen avaus Pekka Haaviston nostamiseksi vihreiden presidenttiehdokkaaksi. Haavisto on niin puolueveteraani kuin vihreissä on mahdollista. Kansainvälisten kriisien sovittelijana hänen meriittinsä lienevät suomalaisista kovimmat sitten Martti Ahtisaaren.
Olisi myös metkaa nähdä Haavisto joulukuun kuudentena kättelemässä juhlavieraita miespuolisonsa, joka on vielä maahanmuuttaja, kanssa.
Olisiko Pekka Haavistossa ainesta punavihreän kansanliikkeen yhteiseksi ehdokkaaksi? Mahdollisesti. Jarruksi saattaa kuitenkin muodostua Haaviston liittoutumiselle melko myönteiseltä näyttävä Nato-kanta. Hän on katsonut läntisen sotilasliiton roolin muuttuneen myönteisesti kriisinhallinnan vuoksi.
Vihreiden oma kanta Natoon tuli puoluekokouksessa niin ympäripyöreäksi, että sen kanssa puolue voi osallistua mihin tahansa hallitukseen aivan kuten tähän ydinvoimaa rakentavaankin.
”Natoon ei tarvitse liittyä”, vihreät linjasivat. Ei tarvitse, mutta voidaan liittyä, jos isommat sitä haluavat.
uutiskirje 
