Saksan konservatiivihallitus yllätti keskiviikkona. Se ryhtyy luomaan vakautta rahoitusmarkkinoille kieltämällä ensi maaliskuun loppuun asti niin kutsutun lyhyeksi myynnin tai shorttauksen eli tilanteen, jossa myyjä myy arvopapereita, joita ei ole koskaan edes omistanut.
2000-luvulla rajusti lisääntynyt lyhyeksi myynti on omalta osaltaan aiheuttanut turbulenssia Euroopan markkinoilla ja lisännyt talouden riskejä pelkän sijoittajien ahneuden takia. Shorttaus on eräänlaista valistunutta lottoa. ”Tavoitteena on hyötyä kurssien laskusta. Myyjä lainaa arvopaperit myyntihetkellä välittäjältä tai toiselta sijoittajalta. Jos sijoittaja pystyy ostamaan arvopaperit alentuneeseen hintaan, hän voittaa. Jos hinta nousee, hän häviää”, määrittelee Pörssisäätiön sanasto.
Markkinat Saksan ilmoitus yllätti kielteisesti. Kurssit laskivat voimakkaasti keskiviikkona, kun sijoittajat pelkäsivät sääntelyn kiristymisen leviämistä. Euroopan unioni ei ole tehnyt asiassa päätöksiä, vaan Saksa teki ratkaisunsa yksin. EU:n toimia yritetään koordinoida tänään EU:n presidentin Herman Van Rompuyn johtamassa työryhmässä.
Suomen konservatiivihallitukselta ei tällaisia yhteiskunnallisesti myönteisiä päätöksiä tai edes signaaleja tule. Suomi ilmoitti välittömästi, ettei se aio rajoittaa lyhyeksi myyntiä.
Johdannaismarkkinat ovat yksi esimerkki maailman kriisiin ajaneista finanssi-innovaatioista, joita Le Monde diplomatique -lehden taloustoimittaja Frédéric Lourdon kutsuu vitsaukseksi äsken suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Rahamyllyt kuriin. Johdannaiset, hedge-rahastot ja muut rahoitusalan instrumentit ovat kasvavien – ja nyt realisoituneiden – riskien usein velkataloutta, jota on ryhdyttävä rajoittamaan voimakkaasti.
Johdannaiskaupan volyymi oli 18 miljardia dollaria vuonna 1991, mutta 19 870 miljardia vuonna 2006. Tällaisilla markkinoilla sijoittajat ottavat valtavia riskejä. Kun ne laukeavat yhtä aikaa, laskuja eivät maksa sijoittajat, vaan pankkeja pelastavat veronmaksajat kuten nyt eri puolilla Eurooppaa nähdään.
Frederic Lourdon kirjoittaa rahoitusmarkkina-alan olevan täysin epänormaalien voittojen saareke, jolla ei ole minkäänlaista oikeutusta. Lourdon on oikeassa. Rahoitusmarkkinat ovat aiheuttaneet mittaamattomia vahinkoja ja ne on laitettava tiukkaan valvontaan sekä korvaamaan aiheuttamaansa täystuhoa. Vähintä mitä Suomi voi asiassa tehdä, on tukea ja yh-tyä Saksan aloittamiin toimiin.