Maailman terveysjärjestö WHO poisti homoseksuaalisuuden psykologisten häiriöiden luettelosta tasan 20 vuotta sitten. Edelleen se on kuitenkin kuollut kirjain monessa maailman maassa eikä Suomessakaan kaikille itsestään selvä totuus.
Euroopan laajuisesti toukokuun 17. päivä on WHO:n päätöksen kunniaksi julistettu homofobian vastaiseksi päiväksi, jonka tarkoituksena on havahduttaa ihmiset huomaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolo sekä näiden kohtaama syrjintä ja homofobia.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema on kiistatta Suomessa parantunut viime vuosikymmeninä, mutta paljon on edelleen tekemistä. Asenteet opitaan kotona ja kasvatuksessa myös kouluilla on oma merkittävä roolinsa.
Vihdoin opetusministeriö ilmoittaa nyt aikovansa selvittää seksuaalivähemmistöjen asemaa kouluissa. Arkikokemuksen mukaan selvittelytyö olisi pitänyt aloittaa jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten, mutta hyvä myöhään kuin ei milloinkaan.
Opettaja-lehden selvityksestä kävi ilmi, että seksuaalivähemmistöjen asema kouluissa on joiltain osin jopa heikko, vaikka koulun ilmapiirin pitäisi olla ihan toinen eli kaikki huomioiva ja moninaisuutta arvostava. Erilaisuudesta vaietaan kouluissa tasa-arvoon vedoten, vaikka oikea tapa olisi arvostaa ihmisiä tasa-arvoisesti niin, että heidän erilaiset tarpeensa otetaan huomioon.
Kouluissa homofobiasta saavat kärsiä niin monet oppilaat kuin opettajatkin sukupuolisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.
Koulu on tiedon jakamisen ohella myös tärkeä kasvatuspaikka, jossa lapset ja nuoret viettävät merkittävän osan ajastaan. Oppilailla on oikeus saada asiallista tietoa myös sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Vain niin voidaan aidosti edistää kaikkien kouluyhteisön jäsenten yhdenvertaisuutta sekä poistaa ennakkoluuloja ja aiheettomia pelkoja.