Venäläinen kirjailija Julia Latynina pohti 14.4. Moscow Times -lehdessä sitä, miksi huhtikuussa tapahtui suuri muutos Venäjän johtajien, erityisesti pääministeri Vladimir Putinin suhtautumisessa Puolaan.
Katyn on tähän asti ollut Venäjän ja Puolan välinen kuuma kysymys. Nyt on alettu puhua Venäjän ja Puolan suhteiden parantamisesta yleensä.
Latynina uskoo, että suhteiden lämpenemisen taustalla vaikuttaa Putinille hyvin tärkeä tieto eli Wall Street Journalin ilmoitus 8. huhtikuuta siitä, että amerikkalaiset konsernit alkavat lähiviikkoina porata Puolassa liuskekaasuesiintymiä.
Latyninan mukaan venäläinen uusimperialismi perustuu suhteissaan Puolaan ”rauhankaasuun”, jota voidaan kuljettaa putkea pitkin Puolaan. Mitä tapahtuu kun Puolasta itsestään tulee kaasun viejä, pohtii Latynina.
Amerikkalaiskonserneilla
jo etsintälupia
Latyninan pohdinta saattaa tulla lähiaikoina ajankohtaiseksi. Puolan ympäristöministeriön mukaan pääasiassa metaania sisältävien liuskekaasuvarojen etsimiseksi on tähän mennessä myönnetty 58 etsintälupaa amerikkalaisille kaasunetsintäkonserneille. Nämä luvat eivät kuitenkaan oikeuta kaasun hyödyntämiseen vaan mahdollistavat ainoastaan olemassa olevien kaasuvarojen arvioinnin.
Puolan ympäristöministeriö arvioi, että koko Euroopan alueella olevista liuskekerrostumista saattaa löytyä 14 biljoonaa kuutiometriä kaasua. Puolan alta sitä saattaa löytyä kolmasosa tästä määrästä eli neljä biljoonaa kuutiometriä, jopa 4 000 metrin syvyydestä.
Jos arvio pitää paikkansa, voi Puola nousta energiamahdiksi. Muutama viikko sitten maan kaasuvarojen hyödyntämisestä keskusteli Puolan ulkoministeri Radoslaw Sikorski Chevron-konsernin edustajien kanssa.
Puolan nykyiset maakaasuvarat ovat arviolta noin 98 miljardia kuutiometriä. Niiden arvioidaan riittävän vielä 27 vuotta.
Tällä hetkellä Puola käyttää vuosittain 14 miljardia kuutiometriä maakaasua, josta osa tulee omista lähteistä. Loput maa ostaa Venäjältä.
Pääsy lähteille, joista muutama vuosi sitten eivät tienneet edes asiantuntijat, mahdollistaisi Puolalle vapautumisen Moskovan energiaimperialismista ja Venäjän maakaasujätti Gazprom joutuisi muuttamaan suunnitelmiaan.
Etsinnän tuloksia
vielä odotettava
Kaasun etsiminen liuskeesta on kuitenkin vielä teknisesti uutta. Eniten kokemusta tästä on amerikkalaisilla yrityksillä. Siksi pääasiassa ne ovat hakeneet lupia kaasun etsintään. Markkinoiden suurimpia pelureita ovat esimerkiksi Conoco, Philips, Chevron ja Halliburton.
Yhdysvallat, joka on hankkinut kaasunsa pääasiassa Gazpromilta, on viime aikoina siirtynyt hyödyntämään miltei ainoastaan omia liuskekaasuvarojaan. Tämä muutos tuntuu myös Gazpromin toiminnassa.
Tämän vuoden alussa yrityksen johtajat tunnustivat avoimesti, että Yhdysvaltojen oman kaasun hyödyntäminen uhkasi yrityksen strategisia suunnitelmia, muun muassa Barentsin meren pohjalta löytyvän Stokmanin kerroksen hyödyntämistä ja pitemmällä aikavälillä Pohjanmeren kaasuputken rakentamista.
Gazpromin johtajan Aleksandr Medvedevin mukaan amerikkalaisten mukaantulo luonnonkaasun hyödyntämiseen heikentää venäläisen kaasun kilpailukykyä myös Euroopan unionin markkinoilla.
Puolalaiset asiantuntijat ovat varovaisia arvioidessaan maan oman liuskeen hyödyntämistä.
Vaikka Puolan geologinen rakenne on hyvin lähellä amerikkalaista, jossa on valtavia liuskekerrostumia, varmoja tuloksia etsinnöistä on vielä odotettava.