Amerikkalainen vasemmistolainen voi tunnetusti joko toimia demokraattipuolueessa tai marginalisoitua valtavirtapolitiikan ulkopuolelle. Mutta onko toimiminen demokraateissa todellinen vaihtoehto marginalisoitumiselle?
Maaliskuun Left Forum -tapahtumassa New Yorkissa oli lukuisten muiden paneelien joukossa myös mielenkiintoinen keskustelu otsikolla Can Progressives Transform the Democratic Party?
Keskustelijoiden vastaus kysymykseen oli varsin kielteinen. Ensinnäkin enemmistövaalitapa takaa sen, että vaalipiirien ykköspuolue edustaa kaikkia vaalipiirin äänestäjiä. Siten demokraattien vasemmalle puolelle ei synny varteenotettavaa haastajaa.
Koska vasemmalla ei käytännössä ole vaihtoehtoista puoluetta, ei ole pelkoa että jäseniä tai äänestäjiä vuotaisi demokraateista vasemmalle. Demokraattien vasemmistoa ei tarvitse miellyttää, koska he äänestävät joka tapauksessa mieluummin demokraatteja kuin republikaaneja.
Toiseksi, edes jonkinlaisten kompromissien läpivienti edellyttää kohtuullista yhtenäisyyttä demokraattien keskuudessa. Puolueen vasemmistosiiven edustajille syntyy painetta olla kritisoimatta puolue-eliitin oikeistolaista politiikkaa, koska sen ainoa vaihtoehto on republikaaninen politiikka.
Miten nämä kysymykset liittyvät Suomeen – meillähän on käytössä suhteellinen vaalitapa? Ajatellaan demokraattipuolueen vastineena Suomen hallitusta. Väite on seuraava: samalla tavalla kuin USA:n vasemmiston kannattaa toimia demokraateissa, Suomen vasemmiston kannattaa toimia Suomen hallituksessa, koska muuten se ajautuu poliittisen vaikuttamisen ulkopuolelle.
Mutta jos hallituksen ulkopuolella ei voi vaikuttaa, se ei luultavasti onnistu hallituksen sisälläkään. Syy sama kuin yllä demokraattipuolueen tapauksessa: hallituksen päätösten ei tarvitse miellyttää vasemmistoa, koska vaihtoehtoa hallituksen sisältä vaikuttamiselle ei ole. Muiden hallituskumppanien ei tarvitse pelätä että vasemmisto lähtisi hallituksesta, joten päätöksissä ei tarvitse ottaa tätä mahdollisuutta huomioon.
Toisaalta ei ole totta että hallituksen ulkopuolella ei voi vaikuttaa. Suhteellisessa vaalitavassa puolueita on paljon vaikeampi marginalisoida kuin USA:n järjestelmässä. Poliittinen vaikuttaminen onnistuu hallituksen tai jopa eduskunnan ulkopuoleltakin, jos onnistuu rakentamaan riittävän vahvan poliittisen liikkeen. Mitä vahvempi liike, sen paremmat ovat sen vaikutusmahdollisuudet sekä hallituksessa että sen ulkopuolella.
Vasemmistoliiton saldo Lipposen hallituksissa kaipaisi vieläkin kunnon arvioinnin, mutta luultavasti se on melko lähellä nollaa tai negatiivinen. Uskallan väittää näin siitä huolimatta, että itse kannatin hallitukseen menoa vuonna 1995. Vasemmistoliiton kaltaisella puolueella on vallitsevassa ilmapiirissä todennäköisesti enemmän valtaa oppositiossa kuin hallituksessa, ainakin jos puolueen kannatus on selvästi alle 15 prosenttia.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja.