Joka toinen vuosi järjestettävä nykymusiikkitapahtuma Tampere Biennale päättyi sunnuntaina elektroakustiseen iltapäivään.
Yli kolmituntisessa ilmaiskonsertissa kuultiin suomalaisen Defunensemblen esittämänä kotimaisilta säveltäjiltä viisi uunituoretta teosta vuodelta 2010 ja muutama hieman vanhempi sävellys. Nuorista taitavista muusikoista koostuvan orkesterin esitykset olivat nykymusiikin avant gardea parhaimmillaan.
Erityisen innostavia päätöskonsertin teoksia olivat Herman Rechbergerin arabimusiikkivaikutteinen Albahr ja Antti Auvisen kantaesityksenä kuultu Palo Inferno, jonka intensiivisissä helvetinvisioissa yhdistettiin ihmisääntä ja viittä sähköisesti käsiteltyä soitinta.
Einojuhani Rautavaara oli rautaa
Muita musiikillisia huippuhetkiä oli Marko Ylösen torstainen sellokonsertti, jossa vitaalisinta antia oli nuorempien tekijöiden ohi nousseen Einojuhani Rautavaaran (s. 1928) Sonaatti sellolle ja pianolle nro 2. Hyvällä syyllä voi sanoa, että Einojuhani oli rautaa.
Suomen hurjimman sellistin otteissa dramaattinen Rautavaaran teos sai arvoisensa käsittelyn. Ylösen tiukkasormisen voimakkaan tulkinnan jälkeen on vaikea hyväksyä teoksesta pehmeämpiä ja lyyrisempiä tulkintoja.
Konserteista eniten keskustelua herätti säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin raju, seksuaalista väkivaltaa käsittelevä teos …ja paina vasten sydäntä keskiviikkoisessa avajaiskonsertissa. Teos oli yksi Tampere Biennalen kolmesta tilausteoksesta.
Tanssin ja sinfoniaorkesterin yhteistyö ontui
Festivaali mainosti paljon perjantaista Tampere Filharmonian konserttia, jossa ison orkesterin soittoon yhdistettiin ensimmäisellä puoliajalla tanssitaiteilija Virpi Pahkisen soolotanssia.
Ikävä kyllä tanssi ja sinfoniaorkesterin yhteistyö ontui. Pahkisen tanssilla ei näyttänyt olevan paljon yhteyttä varsinkaan Jukka Tiensuun sähköiseen ja dramaattisesti soivaan Alma III: Soma -teokseen. Omalakinen käsienpyöritystanssi oli kuin kokonaan toisesta maailmasta.
Per-Henrik Nordgrenin Equilibrium Op. 94 -sävellyksen tasapainoilua kommentoivaan sävelkuvastoon Pahkisen edellistä sooloa hitaampi ja niin ikään omassa suorituksessaan tasapainotaiteileva nykytanssi tuntui jo sopivan paremmin.
Klubit olivat yleisömenestys
Viisipäiväinen tapahtuma oli taiteellisesti varsin onnistunut. Se keräsi yleisöäkin kohtuullisesti, noin 2 500 henkeä.
Kaikki pienehkön Teatteri Telakan konsertit olivat loppuunmyytyjä.
Hieman isomman Tullikamarin klubin vapaamuotoisemmat illat olivat perjantaina ja lauantaina yleisömenestyksiä.
Perjantaina klubilla kuultiin sympaattista yleisönsä aina valloittavaa Wimme Saarta. Hänen taustallaan soitti pitkästä aikaa Rinneradio – jonka vierailevana solistina Wimme aikoinaan aloitti muusikonuransa.
Lauantaina klubilla esiintyi muiden muassa lyömäsoitintaiteilija Janne Tuomi, joka esitti Magnus Lindbergin moniosaisen Action–Situation–Signification -teoksen. Muita esiintyjiä olivat avantgardistinen Defunensemble ja sämpläri Jori Hulkkonen.
Kaikkiaan Tampereen taidemusiikkitapahtuma on onnistunut tavoittamaan uutta yleisöä ennakkoluulottomalla mutta rennolla klubitoiminnallaan.
uutiskirje 