Opetusministeriön suunnitelma luopua yliopistojen pääsykokeista on aiheuttanut vastalauseiden ryöpyn. Suunnitelman takana oleva kokoomuslainen opetusministeri Henna Virkkunen onkin jo hieman perääntynyt toteamalla, ettei pääsykokeista ollakaan ”täysin” luopumassa.
Monilla oppisuunnilla pelkät paperit eivät todellakaan kerro, soveltuuko hakija haluamalleen alalle. Onkohan ministeriöltä jäänyt huomaamatta, että korkeakouluista valmistuu vuosittain paljon ihmisiä, jotka tekevät työuransa muun muassa haastavissa ihmissuhdeammateissa?
Opetusministeriö on lähtemässä arveluttaville poluille. Lähtökohtana taitaa ollakin ennen muuta yritys pidentää työuraa alkupäästä. Jos mennään siihen, että ylioppilaspaperit pelkästään ratkaisevat, niin taistelu opiskelupaikoista preppauskursseineen siirtyy jo lukioon, mikä entisestään eriarvoistaa oppilaita. Rahalla saa valmistautumiskursseja ja sitä kautta parempia numeroita.
Yleissivistävä lukio uhkaa muuttua – entistä enemmän – kilpailuareenaksi. Toisaalta on syytä muistaa, että kaikki oppilaat eivät välttämättä vielä ole lukiolaisina niin motivoituneita, että panostaisivat täysillä johonkin tiettyyn tulevaisuudenuraan. Kun uranäkymät myöhemmin alkavat hahmottua, he ovatkin ulkona, kun korkeakoulupaikat ovat vieneet paremmat paperit saaneet. Hyvältäkin oppilaalta itse ylioppilaskokeet voivat mennä syystä tai toisesta pieleen ja opiskelutie nousee pystyyn, ennen kuin se ehtii alkaakaan.
Yleinen paperihaku johtanee myös siihen, että oppiaineiden vaihtoruljanssi – jos sitä ei pakolla estetä – käy ensimmäisinä opiskeluvuosina kuumana. Ainakaan kaikki eivät todennäköisesti ole päässeet opiskelemaan niitä aloja, mihin ovat tähdänneet. Kenenkähän etu se sitten on? Ei näin ainakaan opiskeluaikaa lyhennetä ja työuraa pidennetä.