Eduskunta on aloittanut käsitellä vaalirahoituksen pelisääntöjen uudistamista. Hallituksen esitys noudattelee jo aiemmin runsaasti julkisuutta saaneen työryhmän esityksiä. Lähtökohdat ovat hyviä, sillä tarkoitus on lisätä vaali- ja puoluerahoituksen avoimuutta sekä parantaa luottamusta poliittisen toimintaan. Samalla pyrkimyksenä on estää myös korruptiota ja epäasiallisia sidonnaisuuksia.
Hallitus olisi voinut mennä pitemmällekin. Tosin lakiesityshän on nyt eduskunnan käsissä, mutta tuskin hallituksen esitys siellä juuri muuttuu, vaikka joiltakin osin aihetta olisi. Vakavimmat puutteet ovat, että hallitus ei esitä ehdokaskohtaista kampanjakattoa eikä pakollista ehdokkaan ennakkoilmoitusta vaalirahoituksesta.
Kampanjoiden ehdokaskohtaiset kustannukset ovat kuitenkin kasvaneet vaali vaalilta. Joiltakin osin ne ovat karkaamassa käsistä, mikä vaarantaa jo demokratian toteutumista. Pienet puolueet eivät enää ole samalla viivalla suurten puolueiden kanssa. Kärsimään joutuvat ennen muuta kaikki vähävaraiset ehdokkaat.
Tulkinnan varaan myös voi jäädä se, mitä kaikkia kuluja vaalikustannuksiksi hyväksytään. Eri vaaleissa olisikin syytä olla ehdokaskohtaiset kampanjakatot. Eduskunnassa Vasemmistoliiton edustajat ehdottavat, että kampanjakustannukset eivät saisi ylittää kunnallisvaaleissa 10 000 euroa, eduskuntavaaleissa 30 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 50 000 euroa.
Vaalirahoitus ei ole uudistusten jälkeenkään riittävän avointa ja julkista. Äänestäjät eivät saa tietää, kenelle valituksi tulevat joutuvat kiitollisuudenvelkaan saamiensa tukien ja lahjoitusten vuoksi, sillä ennakkoilmoitusvelvollisuus ehdokkaan vaalikampanjasta on edelleenkin vapaaehtoinen.